Muistakaa empatia myös korona-aikana

Korona.
Jokaisen huulilla, jokaisen silmillä.
Eihän sitä tällä hetkellä pakoon pääse.

Minulta on kyselty jonkin verran omaa kantaani Suomen tilanteeseen, haluaisinko että kaikki laittettaisiin eristyksiin ja ulkonaliikkumiskielto tulisi voimaan.
Olen tietoisesti oikeastaan välttänyt sanomasta omia ajatuksiani ääneen, lähinnä sen tähden että olen halunnut rauhassa odottaa että saan tarpeeksi tietoa jonka pohjalta muodostaa mielipiteeni.

Tämän kaltaiset kriisit eivät ole koskaan yksinkertaisia. Eivät edes silloin kun ne koskettavat vain yhtä maata. Nyt tilanne koskettaa koko maailmaa.
Mitään yksinkertaista vastausta ei ole, se on mielestäni selvää.
Ei ole vain niin yksinkertaista sulkea kaikki maat ja odottaa viruksen katoavan mystiesesti maailmasta samalla kun kaikki ihmiset kökkivät neljän seinän sisällä.
Oikea vastaus ei myöskään ole se, että ei ryhdytä mihinkään rajoituksiin tai toimiin.
Suomen, eikä muidenkaan maiden, terveydenhoitojärjestelmä ei kestä sitä.
Se on selvää.
Meidän tulisi muistaa, ettei koronan tultua kaikki muut sairaat ole kadonneet mystisesti avaruuteen. Meillä on edelleen syöpäsairaita, sydänsairaita, influenssa tai muiden virusten kanssa painivia vakavasti sairaita potilaita sairaaloissa. Ihmisiä, jotka tarvitsevat hoitoa, leikkauksia, henkilökuntaa tekemään päätöksiä heidän voinnistaan.
Jos koronapotilaat syövät kerralla koko terveydenhuoltoalan henkilökunnan resurssit, miten käy heidän. Miten arvotetaan lopulta kenen elämä on arvokkaampi ja ketä hoidetaan tehokkaimmin?

Minulla ei siis ole mitään jyrkkää kantaa. Olen sitä mieltä että tietynasteinen eristys ja sosiaalisten kontaktien välttely on nyt erittäin viisasta.
Täydellistä pakkoeristystä ulkonaliikkumiskieltoineen arastelen vielä hieman, johtuen oikeastaan siitä, että pohdin voidaanko sillä oikeasti estää virus vai siirretäänkö seuraava aalto vain syksyyn. Ehkä asiantuntijoilla on tähänkin suunnitelma, odotan että he kertovat sen ennen kuin teen mitään selkeää päätöstä mitä mieltä olisin ulkonaliikkumiskiellosta.

Eniten minua tämän kaiken keskellä on häirinnyt kaksi asiaa.
1.Ihmisten tapa käyttäytä sosiaalisessa mediassa

2.Ihmisten tapa puhua tästä kaikesta lapsille

Sosiaalinen mediani täyttyy tällä hetkellä vitsailevista kommenteista vessapaperinkerääjiä kohtaan. Feedini täyttyy ruokakaupoista otetuista kuvista joissa vessapaperihyllyt loistavat tyhjyyttään. Ruuan hamstraajia pilkataan ihan avoimesti ja naureskellaan kun ihmiset lastaavat ostoskorinsa täyteen ruokaa.
Ymmärrän tilanteen huvittavuuden, toki. Me emme ole hamstranneet, mutta olen minäkin ostanut hieman enemmän ruokaa kaappiin kuin yleensä. Vessapaperia en ole kotiin kantanut.
Uskon kun ruuan toimittajat vakuuttavat sen riittävän vaikka tulisi mikä tilanne. 

MUTTA. Taas se kuuluisa, mutta. 

Me elämme tällä hetkellä hyvin omituisia aikoja.
Tämän kaltaista tilannetta ei ole ollut koskaan. Olemme maaperällä joka on meille kaikille tuntematon. Me voimme nojata vain faktoihin, joita tutkijatkin vasta keräilevät ja tulkitsevat.
Yksi tärkeimmistä asioista minun mielestäni juuri nyt on pysyä rauhallisena. Toimia systemaattisen järkevästi ja toiset huomioon ottaen.
Jos nyt on niin, että 114 vessapaperirullan ostaminen luo jollekin turvaa, Jos ihmisille tulee turvallisempi olo siitä, että heillä on kotona 15 pussia makaroonia ja 114 rullaa vessapaperia, antakaa heidän hankkia nämä tarvikkeet.
Ei se ole keneltäkään poissa.
Ei se tavara lopu. Niinhän te naureskelijat toitotatte heillekin, jotka paperia molemmin käsin kaupasta kotiin kantavat.

Se vessapaperi tai makaroonipaketti siellä kaapissa saattaa tuoda näille ihmisille sen tarvitun turvallisuuden tunteen. Tunteen siitä että on kontrollissa edes jostakin asiasta. Se tunne on erittäin tärkeä tämän kaiken epävarmuuden ja maailmanlaajuisen kaaoksen keskellä.
Joten mieti kaksi kertaa, kun seuraavan kerran naureskelet naapurillesi joka kantaa kolmea vessapaperipakettia kotinsa ovista sisään.

Kuulen tarinoita siitä  miten lapset ovat kuulleet mitä ihmeellisempiä versioita korona viruksesta. Milloin ulkomaalaiset ovat tuoneet tappavan taudin maahamme joka tappaa meidän kaikki, milloin he ovat saaneet jostain varman tiedon, että kaikki mummot ja papat kuolevat nyt.
Aikuiset, vanhemmat, lasten kanssa työskentelvät: pitäkää huoli että puhutte lapsen kanssa lapsen tasoisesti, lapsen henkisen sietokyvin ja herkkyyden huomioon ottaen korona viruksesta.
Ja puhukaa vain totta. Jos ette jotain asiaa tiedä, älkää keksikö sitä omasta päästänne vain voidaksenne vastata lapselle jotain. Sanokaa, että ette tiedä.

Me olemme kertoneet lapsille viruksesta, joka on kovin ikävä. Olemme painottaneet, ettei siihen kuole kuin ne ihmiset jotka ovat jo valmiiksi sairaita. Olemme myös kertoneet käsienpesun tärkeydestä ja kehottaneet heitä yrittämään välttämään halailua ja painimisleikkejä. Olemme myös kertoneet miksi emme juuri nyt voi sopia kyläilyjä mummin luokse. Hänen turvakseen.
Asia on herättänyt keskustelua, siihen on palattu useasti. Ja sitten me olemme keskustelleet. Kertoneet sen mitä tiedämme, sellaisilla sanoilla ja käsitteillä jotka tiedämme lastemme ymmärtävän.
Ei syyttelyä, ei pelottelua. Vain tilanteen hyvin konkreettista avaamista ja sen varmistamista että he ymmärtävät miksi käsiä tulisi nyt pestä vähän joka välissä.

Rauhallisuus ja ymmärrys ovat mielestäni nyt niitä asioita joita me tarvitsemme.
Tämä tilanne ei ole hetkessä ohitse.
Tämä kannattaa ottaa vakavasti, ei missään nimessä vähätellä tilanteen vakavuutta. Tämä on vakavaa ja aivan varmasti tilanne pahenee vielä ennen kuin se lähtee paranemaan.
Siksi juuri nyt, me tarvitsemme toisiamme ja me tarvitsemme rauhallisesti toimivia aikuisia ihmisiä.
Annetaan siis kaikille mahdollisuus siihen.

Me vietämme viikonlopun pienissä ympyröissä. Hieman Nuuksion metsiä koluten, muutoin kotiympyröissä pyörien. Ei kirjastoja ei kahviloita. Ei liiemmin sosiaalisia kontakteja.
Kaapissa on ruokaa useamman päivän varalle, alkuviikosta tulee ruokalähetys kotiinkuljetuksella.
Työt jatkuvat, koulut jatkuvat.
Elämme päivän kerrallaa, varovaisen jännittyneenä siitä mitä tuleva tuo.

Minä toivotan teille syviä hengityksiä ja rauhallisuutta.
Yhdessä tästäkin selvitään.

© all rights reserved

Annuska Dal Maso

annuska@annuskadalmaso.com