Monelta teillä syödään päivällinen? Ja muita outoja ruokakysymyksiä
Vanhemmuuden mukana tuomia ihmettelyn aiheita arjessa, osa II
Muistan kuinka hassulta tuntui käydä itse lapsena kavereiden luona kylässä kun siellä syötiin päivän toinen lämmin ateria joskus kello 17 aikaan. Hämmästelin aina sitä asiaa ja pidin kaikkia muita perheitä erikoisena.
Ymmärsin vasta paljon, paljon vanhempana että se taidettiinkin olla meidän perhe joka oli poikkeava.
Omilleen muuttamisen jälkeen en muista syöneeni mitenkään orjallisesti minkään ruoka-aikojen mukaan. Söin aamuisin, jos teki mieli, lounaan tietämillä sitten kun oli nälkä ja iltaisin sitten kun oli nälkä. Tavattuani Puolison ruoka-rytmit tasoittuivat täsmäämään kutakuinkin meidän työ- ja opiskelurytmejä.
Mutta noudatimme aina ehkä enemmän minun tapaani syödä iltaruoka myöhään, niin sanotun keski-eurooppalaisesti, kuin kovin aikaisin.
Lapset saatuamme tarkat ruoka-ajat ovat taas palanneet elämäämme.
Mitä pienempi lapsi, sen tärkeämpää on ruoka-aikojen täsmällisyys.
Yritimme hetken noudattaa niitä neuvoln hämmästyttäviä 5 ateriaa päivässä suosituksia.
Yritimme koska tottahan toki minä halusin tehdä kaiken oikein. Yritimme koska ajattelin ohikiitävän hetken ajan, että tietenkin noudatamme virallisen tahon antamia ohjeita.
Epäonnistuin siinä niin että nauratti.
Jossain vaiheessa tajusin, että jokaisella maalla on omat suosituksensa. Eikä yksi suositus ole toista parempi.
Aloin siis noudattaa sitä ateriarytmiä, joka oli minun mielestäni meidän arkeemme sopivaa ja vaivattomampaa.
Aivan ilman nikottelua ja kyseenalaistamista en ole tästä selvinnyt.
Olen ollut neuvolassa ripitettävänä siitä, että lapsen tulisi saada ruokaa 5 kertaa päivässä. Siitä että ei raskasta iltaruokaa saa antaa tuntia-kahta ennen nukkumaan menoa, siitä että aamupalaksi tulee syödä puuroa.
Mutta tiedättekö, ihan hyvä minustakin tuli vaikka vanhempani vähät välittivät suomalaisesta ruokarytmistä vaan elivät onnellisesti keski-eurooppalaisen rytmin mukaan.
Kuitenkin törmään edelleen säännöllisesti jonkin asteiseen ihmettelyyn siitä että
a)Esikoinen ei voi sietää kaurapuuroa (tai muutakaan hiutalepuuroa) joten hän syö aamuisin kaurahiutaleita maidossa.
b) Syön lasten kanssa lounaan noin 3/5 kerrasta ulkona (siis ulkona, siten että se on mukana ruokatermoksissa ja me istumme kannon tai kiven nokassa/penkillä ja syömme sen siinä), lähes säällä kuin säällä. Muutoin en saa ruokailua mahtumaan päivän aikatauluun mitenkään
c)syömme välipalaa kello 2-3
d) syömme iltaruokaa klo 18-19 välillä
e) emme oikeastaan syö iltapalaa
En koe että lapsemme olisivat normaalia oudompia. Heille tulee uni pääsääntöisesti erittäin helposti klo 20, ja he heräävät klo 7-7.30.
He eivät näe painajaisia eikä uni muutenkaan ole huonolaatuista.
He eivät heräile nälkäänsä (ellei ole menossa kausi jolloin he eivät suostu syömään mitään koko päivän aikana) eivätkä oikeastaan ole aamuisinkaan nälkäisiä ennen kuin vasta oltuaan hereillä puolisen tuntia.
Lapsemme ovat myöskin ihmettelyistä huolimatta aivan tavallisia syöjiä, syövät useinmiten lautasen tyhjäksi, nirsoilevat välillä mutta pääsääntöisesti ruoka maistuu hyvin.
En ole koskaan keksinyt miten päivään saisi mahtumaan ne 5 ruokailukertaa. En itselleni enkä lapsillemme.
Ja toinen ihmettelyn aiheeni on, miten ihmiset kykenevät niin täsmällisesti syömään sen päivällisen (näidenkin käsitteiden kanssa Puolisolla meinasi mennä hermo kanssani kun en vuosiin ymmärtänyt käsitteiden päivällinen ja illallinen eroa) klo 17?
Miten se ehditään valmistaa ja miten kaikki ehtivät olla kotona siihen aikaan?
Minä kotiudun usein lasten kanssa päivän töistä ja menoista vasta klo 17, siten että lapset pääsevät suoraan katsomaan pikkukakkosta sillä aikaa kun minä teen ruuan.
Puoliso tulee kotiin klo 18-18.30 välilllä.
Yhteiset ruokailut on se josta minä haluan pitää kiinni, kynsin hampain. Siitä en luovu.
Mutta siis, miten ja millä taikakonsteilla se päivällinen voidaan edes tarjoilla klo 17?
Ja miten ne viisi ateriaa tungetaan sinne päivään? Syökö jonkun lapsi oikeasti kolme pääruokaa ja kaksi välipalaa päivässä?
Ja ihan viimeiseksi, onko sillä oikeasti niin väliä, syökö perhe kello 17 vai kello 19 sen päivällisen?
Eikö tärkeintä ole se yhdessä syöminen ja se että homma toimii perheelle?
© all rights reserved
Annuska Dal Maso
annuska@annuskadalmaso.com
