Yläkoulun opettaja, sinulla on Suomen paras ammatti, ja hoidat sen hienosti

Hei yläkoulun opettaja, sinulla on Suomen paras ammatti, ja hoidat sen upeasti. Sinua muistelee koko koulunsa käynyt kansa lämmöllä. Sinä huomasit yksinäisen, kannustit lahjakasta, tuit tumpeloa ja pidit mielenkiintoisia tunteja. Sellainen sinä olit – ja olet edelleen. 

Työssäsi parasta ovat asiakkaasi, oppilaat: he ovat herkkiä, täynnä äärimmäistä tunnetta, rakkautta, kiukkua ja sydäntäraastavaa turhautuneisuutta. Saat tehdä tehdä töitä elinvoimaa uhkuvan, luovan, toiveikkaan ja alati yllätyksellisen asiakaskunnan keskellä. He eivät ole enää lapsia mutta eivät vielä aikuisiakaan; he ovat puolimatkassa, jännittävässä ja salaperäisessä metsässä, josta sinulla on etuoikeus saatella heidät ulos, vaikka et itsekään tiedä, mihin. Se on kiehtova mysteeri ja tekee jokaisesta työpäivästäsi ainutkertaisen.

Sinua arvostavat kaikki – niin poliitikot, radiojuontajat, toimittajat, urheilijat, näyttelijät kuin tavalliset, puolirehelliset veronmaksajatkin. He muistelevat antamiasi elämänohjeita palkintopuheissa, lehtihaastatteluissa ja vaaliteltoilla. Tarjosit sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta tulevalle menestyskirjailijalle, jonka yhteiskunnan näkökulmasta salonkikelpoisen tulevaisuuden puolesta kovin moni ei olisi vetoa lyönyt. Pidit hauskoja ja värikkäitä historialuentoja tulevalle poliitikolle, jonka elämään persoonallasi oli käänteentekevä vaikutus. Olit päivän aikana ainoa, joka kysyi yksinäiseltä, mitä kuuluu. 

Sinä olet ainutlaatuinen persoonallisuus, halutulle alalle tiukan seulan läpi siivilöitynyt timantinkova ammattilainen, ikinuori ja innovatiivinen uusien ideoiden airut, oikea Ajatusten Tornionjoki. Ei ihme, että sinua ylistetään. Tunnet nimittäin suuren salaisuuden, jonka äärellä terävimmätkin kasvatuspsykologit kyhnyttävät neuvottomina päätään ja vanhemmat nostavat alistuen kätensä pystyyn – tiedät, millainen on murrosikäisen sielunelämä. Sinä osaat kasvattaa, osaat opettaa. Sinun ansiostasi toisen asteen opintoihin ilmestyy vuosi vuodelta motivoituneempia ja oppimiskykyisempiä opiskelijoita. 

Itseäsi sinä kyllä osaat vähätellä, ja se on sääli. Väität, ettet aina pärjää suurten ja meluisien oppilasryhmien kanssa. Se ei pidä paikkaansa. Vuosikymmeniä sitten oppilasryhmiä käsiteltiin massoina, karjalaumoina, joissa yksittäisiä persoonallisuuksia ei kohdattu. Koulussa ruimittiin sinnikoita karttakepillä pitkin selkäpiitä, kotona odotti koivuniemen herra. Kyläkäräjillä huudettiin syyllinen sissään, oli syytä tai ei. 

Sinä taas olet inhimillinen, jokaisen nuoren yksilönä kohtaava käytännöllinen pedagogi, luja kuin peruskallio, taipuisa kuin kataja ja lämmin kuin höyryävä hunajamaito koronapotilaan rohtuneilla huulilla. Osaat valita taistelusi paremmin kun kukaan: tarpeen vaatiessa olet tiukka, mutta joustat, kun on jouston paikka. Hienovireisen tunneälysi ansiosta tiedät, milloin on aika itkeä, milloin nauraa. Olet sinä melkoinen hevoskuiskaaja, etten paremmin sano. 

Monet kuvittelevat tietävänsä sinua paremmin, miten koulua tulisi pitää. He ovat käyneet yläasteensa joskus kultaisella 70-90-luvulla ja luulevat, että omien hormonihuurujen sumentamien kokemustensa ansiosta kykenevät asiantuntevasti kertomaan, kuinka sinun tulisi työsi hoitaa. Se on paskapuhetta vailla vertaa, sillä eivät he mitään tiedä. 

Sinulla taas on vuosien – jopa vuosikymmenten – kokemus vaativasta kenttätyöstä. Olet nähnyt nuorisokulttuurien tulevan ja menevän, slangisanojen syntyvän ja kuolevan, ottanut nöyrästi vastaan kasvatusalan uudet trendit ja poiminut sieltä työkalupakkiisi sen, mikä on säilyttämisen arvoista. 

Olet opiskellut suomen kieltä, kirjallisuutta, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, kotitaloustieteitä, maantieteitä, arkeologiaa, geologiaa, teologiaa, draamakasvatusta, musiikkitieteitä, kielitieteitä, semiotiikkaa, filosofiaa, filologiaa, terveystieteitä, liikuntatieteitä, kasvatustieteitä ja erityispedagogiikkaa – vain muutamia mainitakseni. Olet kurssittanut itseäsi lisäopinnoilla, opiskellut esimerkiksi ensiapua, haastavan oppilaan kohtaamista, puhejudoa, ryhmäyttämistä, kouluhallintoa ja syväoppimisen menetelmiä.  

Entä mitä sinä itse osaat? Sinä laulat, soitat, tanssit, ohjaat, käsikirjoitat, miksaat, rakennat, purat, suunnittelet, ompelet, hitsaat, leivot, somistat, sisustat, näyttelet ja johdat – muun muassa. Älköön kukaan tulko väittämään, ettet sinä ymmärtäisi ja tietäisi, miten työsi kuuluu hoitaa. 

Toisinaan sinä murehdit, kuinka todellinen oppiminen muka tapahtuu oikean elämän työpaikoilla, ikään kuin sinä itse vain katselisit varjojen tanssia luolan seinällä. Oppilaat oppivat parhaiten tet-jaksoilla ja kesätöissä, sinä luulet. Siellä he saavat kokeilla asiakaspalvelua, kerhojen vetämistä, juttujen kirjoittamista ja elintarvikkeiden hyllyttämistä – jopa tiskaamista ja siivoamista. Ja onhan se tärkeää, ei siinä. Mutta kuule, sinä vähäuskoinen: jok’ikinen tieto ja taito, jota oppilas harjoittelupaikassaan käyttää, on jalostunut sinun paimennuksessasi. Sinä ohjaat oppilaasi tiedon lähteille, virvoittavien vetten tykö. Opetat uteliaisuutta, tiedonhakua, digitaitoja, sinnikkyyttä, tiimityötaitoja. Sinun ansioitasi listatessa ei kenenkään tarvitse ihmetellä, miten PISA-tulokset pysyvät maailman huipulla vuodesta toiseen. 

Sinä jos kuka ymmärrät käytännössä, mitä tarkoittaa murrosiän taantuma ja kuinka etuotsalohkon viipylevän kehityksen johdosta harkintakyky, tunnesäätely ja tulevaisuuden suunnittelu ovat murrosikäiselle haastavia juttuja. Sinä näet nuoren, hänen hätänsä, pelkonsa, heikkoutensa ja vahvuutensa, vaikka sinulla on parhaimmillaan satoja oppilaita, joita tapaat enimmillään muutaman tunnin viikossa. 

Lannistutko sinä, valitatko kohtaamisten vähyyttä ja ajanpuutetta? Et! Sinä teet tiimityötä, keskustelet kollegan, avustajan, rehtorin, huoltajan, kouluisännän, kuraattorin, psykologin, nuorisotyöntekijän, terveydenhoitajan, sosiaalityöntekijän ja poliisin kanssa pohtien, mikä kullekin nuorelle on parhaaksi. Laadit raportteja ja oppimissuunnitelmia, teet lastensuojeluilmoituksia ja täytät väsymättä erilaisia kuponkeja. 

Sinä todellakin olet Suomen parhaan ammattikunnan esimerkillisin edustaja. Sinä ohjaat, kannustat, välität, valvot, innostat, motivoit, kuulet, pidät yhteyttä, avaat uusia maailmoja ja näköaloja, kasvatat, koutsaat ja koodaat. Koskaan et nillitä  palkan pienuudesta, rakenteiden kankeudesta tai osaamisen ja jaksamisen puutteesta. 

Olet sinä kyllä yksi virtuoosi. Olet kärsivällinen ja lempeä, et kadehdi etkä kersku, et pöyhkeile, et käyttäydy sopimattomasti vaan etsit lakkaamatta oppilaidesi etua. Sinä et katkeroidu, et muistele pahalla oppilaidesi epäasiallista käytöstä. Päinvastoin iloitset jokaisesta tuskalla ja hiellä hankitusta päättötodistuksesta. Kaikenlaista sinä kestät ja paljon toivot, vaikket ihan jokaista kalavaletta uskokaan.  

Jos pitäisi piirtää paperille klassiset hyveet yhdellä kuvalla, piirtäisin sinut. Sinä olet totisesti kesäkeskeytyksesi ansainnut. Ihailen sinua, rakas kollega. 

Hyvää lomaa!