Vaurautta etsimässä
Joulun aikaan laskeskelin rahojani, jotka olivat jälleen arjen ja juhlan pakollisten menojen jälkeen vähissä. Mietin, pitäisikö minun siirtää rahastostani käyttötilille pahanpäivänvaraa. Jo tällaisen asian pohtiminen kertoo, että en ollut ihan oikeastioikeasti rahapulassa samalla tavalla kuin opiskeluaikoinani, kun olin asunnoton ja opintotukikin oli huonojen elämänvalintojen myötä lyöty katkolle. Rahahuoleni olivat sellaisia perheellisen keskimmäisen keskiluokan vuokra-asujan huolia.
Mainitut rahastot olen omistanut jo toistakymmentä vuotta, mutta mittavia niistä ei ole kasvanut, sillä olen etenkin nuoruusvuosinani nappaillut salkuista rahaa enemmän – ja vielä useammin vähemmän – tarpeellisiin kuluihin. En itse asiassa edes muistanut, millaisia rahastoja minulla oli ja miten ne tuottivat. Työttömyyskausinani kuppailin ne välillä täysin kuiviin ja unohdin sen siliän tien, kun viivan alle ilmestyi kaksi- tai yksinumeroinen luku. Käytin siis rahastoja jonkin sortin pankkitilin korvikkeena, mikä näin jälkikäteen tarkasteltuna oli melkoisen typerää.
Ryhtiliike
Hetken mobiilipankin Sijoitukset-osiossa sekoiltuani ymmärsin, kuinka vähän oikeastaan ymmärränkään. Molemmissa rahastoissa oli suunnilleen yhtä paljon (vähän) rahaa. Käppyrä näytti, miten toinen oli tuottoisampi kuin toinen. Morningstar-luokitus, mikä lieneekään, näytti paremmin menestyvässä neljää tähteä ja heikommassa kahta.
Suomalaiset ovat surkeita sijoittajia, kuten Hesarin juttu (maksumuurin takana) meidät julmasti tuomitsee: Kotitalouksien osakesalkut ovat jääneet jälkeen lähes kaikista keskeisistä pörssi-indekseistä. Toisaalta en ihmettele, sillä indeksien peittoaminen jopa karaistuneille pörssipelureille on vaikeaa. Voisinko siis olla jollain tavalla ei-surkea sijoittaja? Päätin ottaa omaa talouttani hallintaan parhaalla tuntemallani tavalla: lukemalla. Tai oikeastaan kuuntelemalla, sillä olen ajanpuutteen vuoksi nojannut viime aikoina äänikirjoihin tavallista enemmän.
Bookbeatin tarjonnasta valitsin Esa Juntusen Viisas sijoittaja: tunne itsesi ja osakemarkkinat -teoksen, jonka kuuntelin kiinnostuneena läpi. Juntunen esitteli osakesijoittamisen maailmaa laajasti ja asiantuntevasti, mutta omiin tarpeisiini teos oli turhankin runsas. Huvin vuoksi lainasin kirjastosta hänen suosittelemansa Market Wizards: interviews with top traders -haastatteluteoksen, joka vei minut syvälle 1980-luvun lopun yhdysvaltalaisten sijoittajagurujen mielenmaisemiin. Kun eräs heistä opasti, miten raha ei ole kaikki kaikessa: Ei tarvitse ostaa tusinaa kämppää maailmalta, vaan joskus voi asua hotellissa tai miten yksityislentskarin voi vuokrata omistamisen sijaan, päätin, että teos ei ehkä ole paras mahdollinen henkilökohtaisten piensijoitusteni kohentamiseen. Mielenkiintosen, ja kamalan, aikansa kuvan se kuitenkin maalasi.
Vaurastu viisaasti
Päätin antaa talouskirjallisuudelle vielä yhden mahdollisuuden ja muutin perspektiiviäni siirtymällä niin ikään Juntusen kirjoittamaan Vaurastu viisaasti: rahataidot haltuun -talousoppaaseen. Ehkäpä ruohonjuuritason henkilökohtaisen taloudenhoidon opas olisi juuri sitä, mitä tarvitsin? Juntusen kirjallinen tyyli puhutteli jo Viisaan sijoittajan sivuilla. Juntunen ammentaa esimerkit vahvasti omasta elämästään ja rahakäsityksistään. Hän tarjoilee runsaasti rahansäästövinkkejä, mihin valtaosa teoksesta keskittyykin.
Kirjan aiheiden runsaus on hengästyttävä: Rahapuhe tabuna, rahan puutteen ongelmat, rahan sosioekonominen merkitys, raha ja ihmissuhteet, hedonistisen kulutusyhteiskunnan sudenkuopat, oman kulutuksen seuraaminen ja sen haltuunotto, teollisuuden ja markkinoinnin luoma kuluttamisen paine, vaurauden tarpeellisuuden mittaaminen, terveellinen ja edullinen ruoka, oleelliset kulutuspäätökset, omistamisen hinta, velanotto, asumisen kustannukset, vakuutukset, avioehto, testamentti, palkkatulo ja muut ansaintakeinot, palkkakehitys, opiskelu, uravalinta ja uralla eteneminen, eri toimialat tienaamisen kannalta, työnahku, työhakemus, CV, ammatillinen some, verkostoituminen, palkkaneuvottelu, ulkonäkö työnhaussa, vuorovaikutustaidot, työajanhallinta, uranvaihto, yrittäjyys, asuinpaikka ja työ, teknologia ja työ, verosuunnittelu, sijottaminen ja sen aloittaminen, pankkipalvelut ja rahastot, sijoittaminen eri elämänvaiheissa sekä sijoittamisen lajit. Valinnanvaraa oman talouden seurantaan ja hienosäätöön siis löytyy. Juntunen tiivistää jokaisen luvun lopussa tarjoilemansa opit näppäräksi listaksi, minkä lisäksi lukujen lopussa on pitkä ja kattava lähdeluettelo. 396 viitettä!
Viisas sijoittaja ehdottaa erästä mielenkiintoista kokeilua, minimalistipaastoa, jonka ajatus on vähentää aivan kaikki kuluttaminen minimiiin. Siinä karsitaan aivan kaikki ylimääräinen: kulttuurin kulutus, ruoka, matkustaminen, AY-maksut – oikeastaan ihan kaikki, minkä vain keksii. Sitä haluaisin kokeilla, mutta kuten varmasti monen muunkin kohdalla: en viitsi. Perustelen toki tämän itselleni: “ei ole mahdollista”. Perustelu on valheellinen.
Teoksen lopussa on monipuolinen liitevalikoima: taloudenseurantataulukko, säästövinkkejä, viikon halpa ja terveellinen ruokavalio, parhaat ja huonoimmat työllistymis- ja palkkamahdollisuudet eri aloilla, työhakemus ja CV, ideoita sivutulojen hankkimiseen, tärkeimmät verovähennykset ja indeksirahastosijoittamisen aloittaminen. Näillä eväillä jokainen perehtymisintoinen saanee varman otteen henkilökohtaisesta taloudenhoidostaan.
Mitä opin?
Haluan ehkä muotoilla kysymyksen uudelleen: Mitä olisin voinut oppia? Vaurastu viisaasti tarjoilee kokonaisvaltaisen paketin henkilökohtaisen talouden kehdosta hautaan -oppaana. Ottaisin varmasti onkeeni monestakin kirjan neuvosta, mutta olin aivan liian keskittynyt omien sijoitusteni pähkäilyyn. Niihin ohje oli sangen yksinkertainen: Sopivasti hajautetut indeksirahastot.
Teos esittää usein hyvän kysymyksen: Mikä on tarpeeksi? ja tiivistää sen: “Kysy, kuinka vähän on tarpeeksi. Jos kysyt, kuinka paljon on tarpeeksi, et koskaan saa vastausta.” Taloudenhoidon yksityiskohtia varten Vaurastu viisaasti toimii enemmän kuin runsaana hakuteoksena, johon tulen palaamaan kulloisenkin elämäntilanteen tarpeideni mukaan. Etenkin sen runsas lähdeluettelo on antoisaa tutkittavaa.
Teoksen kuviteltu lukija lienee (nuori, lapseton) aikuinen, joka haaveilee vaurastuvansa kohtuullisella aikajänteellä kohtuullisen paljon. Itse en ole nuori aikuinen tai aivan valmis kulutushedonismipäissäni luopumaan läheskään kaikista mukavuuksista, jotka palkkatuloni minulle sallivat. Enkä oikeastaan käytä ylimääräisiin asioihin kovin paljoa: ravintolaruokaa silloin tällöin, satunnainen baarireissu, jokin tekninen vimpain kerran vuodessa tarpeeseen, suoratoistotilaus ja vastaavia. Toki oman kulutuksen seuraaminen on tärkeää, kun rahaa ei ole varsinaisesti kaduille kylvettäväksi Tuurin Ameriikan raitin tapaan. En tiedä, vaurastunko koskaan viisaasti, mutta ainakin yritän olla kuluttamatta kuin typerys.
Rahapuhe kaikille
Juntunen haluaa normalisoida, jopa emansipoda rahapuheen:
“Rahasta puhuminen tuokin eriarvoisuuden ja luokkaerot näkyviin. Vaikka Suomi on tasa-arvoisimpia maita maailmassa, luokkaerot ja luokkien väliset erot rahapuheessa ovat silmiinpistäviä. Mitä enemmän rahasta puhutaan, sitä helpompi on ymmärtää myös näitä eroja.”
Ihailtava tavoite näin omien tasa-arvolasieni läpi tarkasteltuna. Toisaalta hän osin sivuuttaa sen, miksi henkilökohtaisesta taloudesta puhuminen voi olla vaikeaa ja millaisia stigmoja siihen liittyy. Kuten monessa muussa, tässäkin Vaurastu viisaasti heittää sinänsä ihan kannatettavan asian ilmaan, jonne se jääkin valitettavasti roikkumaan.
Teos toteaa, toisinaan jopa julistaa. Humanistina olisin kaivannut enemmän pyörittelyä ja jossittelua lihaksi sinänsä vahvan teesiluurangon ympärille. Lihaa Juntunen latoo oman talouselämänsä esimerkeistä, jotka ovatkin innostavaa luettavaa. Aivan hänenkaltaistaan taloustoimijaa minusta ei koskaan tule, kuten ei mustan vyön taistelijaakaan, vaikka Chuck Norris -leffan tai kaksi olen joskus nähnytkin.
Ällistyttävää: Ajattelin edellisen vertauksen, kirjoitin sen ja vielä julkaisinkin. Ihmeellinen on ihmismieli. Takaisin asiaan.
“Kuluta vähemmän. Tienaa enemmän. Sijoita säännöllisesti”, markkinoi kustantaja Tammi teosta. Näihin kolmeen lauseeseen tiivistyvätkin olennaisimmat opit. Esimerkkejä ja vinkkejä sen sijaan tunnettu talousbloggari ja Vuoden sijoittaja 2023 Juntunen tarjoilee runsaasti.
Mitä tein?
Vaihdoin kehittyvien maiden rahaston Pohjois-Amerikan teknologiaindeksirahastoon, mikä ei välttämättä ollut paras mahdollinen peliliike, mutta tuskin huonoinkaan. Olisin halunnut lotota Euroopan puolesta, mutta pankkini käsittämättömän sijoituskäyttöliittymän vuoksi en onnistunut luomaan siihen sopivaa rahastosopimusta alle tunnissa, joten menetin hermoni. Nyt voin sitten ihan rauhassa murehtia päänsisäistä moraalipaniikkia siitä, hyötyvätkö Alphabet, Elon Musk tai Mark Zuckerberg rahastonvaihdoksestani jotenkin. Minä tuskin muutamaa euroa enempää.
Tämän lisäksi päätin katsoa pitkästä aikaa The Big Shortin, joka kuvaa sijoitus- ja pankkimaailman kaoottisuutta paljastaen kuinka johdateltavissa me tavikset olemmekaan. Ehkä olisi kaiken kaikkiaan parempi palata Juntusen esittämien perusasioiden äärelle ja tehdä kauppakassivertailuja tai aloittaa talouspaasto. Luottokorttilainakin erääntyy muutaman päivän päästä. Hölmön hommaa sekin. Ainakaan minun ei tarvitse murehtia yksityislentokoneen aiheuttamia kuluja, jotka 80-luvun sijoittajaguruilla oli taakkanaan.
