TOP 10 kesäkamakimara – eli mitä mukaan reissuun

On näin heinäkuussa kepeämmän kesätekstin aika, ja jälleen se käsittelee lomailua. Elokuussa julkaisen sitten tekstin, joka käsittelee uupumista, ahdistusta, terapiaa ja itseinhoa. Nyt kuitenkin jotain suvisempaa.

Tänä vuonna olen opetellut toden teolla reissaamaan kaksin tyttäreni kanssa. Edelleenkään perheellämme ei ole autoa, joten luottamus julkisiin on vankka. 

Aloitimme pidempien matkojen harjoitelun isä-lapsi-tiimillä jo viime vuonna, kun matkustimme äitini luo Karkkilaan sekä isälleni ja äitipuolelleni Vöyrille. Matkailuvälineinä toimivat mm. HSL:n paikallisbussi, VR:n juna, pidemmän matkan Onnibus sekä molempien vanhempieni henkilöautot. Voin vakuuttaa, että nolottaa pummata kyytiä seitsemänkymppisiltä eläkeläisvanhemmiltani. 

Tänä vuonna äitini on tehnyt merkittävän investoinnin ja hommannut tuliterän Kian, jonka hän on varustellut lastenistuimella. Tämä tarkoittaa, ettei minun tarvitse raahata valtavaa turvaistuinta mukanani maailman epämukavimmassa selkärepussa. Pohjanmaalle istuin vielä kulkeutui, mutta siellä reissaamme harvemmin, joten vaiva ei ole suuren suuri, vaikka kuorma sitä hetkellisesti olisikin. Pidemmät bussireissut sujuvat istuinkorokkeella. Tosin turvallisuusnäkökulmasta ihan optimaalisin ratkaisu se ei ole. 

Jotenkin nämä kesätekstini muotoutuvat listoiksi (jotka kuulemma saavat tavallista leipätekstiä enemmän lukijoita blogeissa), joten seuraa isän, 43 v, ja tyttären, 5 v, TOP 10 kesäkamakimara – eli mitä mukaan reissuun. Lista ei ole mitenkään priorisoivassa järjestyksessä, kunhan luettelen menemään hyviksi havaitsemiani romppeita. Pakaasit, nyssäkät, turvavälineet, rohdot ja muut vastaavat jätän luettelematta, koska ovat aika itsestäänselviä esim. reissulähtökohtien ja hengissäpysymisen kannalta.

1. Naposteltavat + hörpittävät

Keskiluokkaisena junassa voi luottaa ravintolavaunuun. Paitsi kun se on a) täynnä päiväkaljoittelijoita b) liian kallis ko. budjettiin nähden ja c) molempia. Voin myös tunnustaa kyllästyneeni niihin lihapulliin. Välipalapatukat, pillimehut, vesipullot ja kolmioleivät ovat ihan passeli arsenaali nälkäkiukun karkottamiseen. Ja maltillinen karkkihivakka sellaisesta nauttiville. Minulle puolen litran limppari.

2. Pienet lelut

Toimivat sekä kyläillessä että (rauta)tien päällä. Muutama Lego-palikka, pari muovista eläinhahmoa, pieni pehmolelu… Näitä yhdistelemällä päästään aika monenlaisiin leikkeihin. Tunnustan täydentäväni valikoimaa toisinaan reissun aikana jollain pidempää puuhaa tuottavalla, kuten pienellä askartelusetillä tai alle parin kympin Lego-paketilla aina tarpeen tullen. Puuhan tuntihinta painuu aika maltilliseksi. 

3. Viihde-elektroniikka

Konsta ja Aami Hietasen perheen ruutuaika saa puolestani olla vaikka kuinka rajoitettua. Ei siinä: vaatii melkoisesti paukkuja pyörittää viisilapsisen perheen arkea eli oikeastaan lapsellinen heitto minulta. Minä voin olla matkoilla Se Huono Isä ja antaa ruutuajan paukkua heti kun tarve vaatii. Ongelma onkin, ettei lapseni ole enää niin kiinnostunut peleistä ja piirretyistä. Paitsi Ryhmä Hausta, joka on pelastukseni, kun haluan itse hetken levätä. Kiitos, Keith Chapman, Nickleodeon ja Yle Areena <3 Tekemällä lapsestani aivottoman zombin lahjoitatte minulle stoalaista malttia.

4. Kirjallisuus

Tämä pätee niin lapselle kuin vanhemmalle. Hyvä kirja perinteisessä muodossa on lyömätön puuha. Meillä luottopakkeina toimivat kaksi Richard Scarryn maailman pientä kuvakirjaa, jotka olemme saaneet Hesburgerin lastenaterian kylkiäisinä. Myös aikuisten omat kirjat ovat tärkeitä. Tilanpuutteen vuoksi digitaalinen kirjallisuus on oiva vaihtoehto. Kun kohdan kaksi leikit alkavat puuduttaa, voi sukeltaa proosafiktion ihmeelliseen maailmaan. Valikoima laajenee sähköisen kirjapalvelun myötä. Meillä tilauksessa on BookBeat. Saan myös hieman karistettua Sen Huonon Isän viittaa harteiltani. Olenpa pari kertaa viihdyttänyt koko lastenvaunun lapsikatrasta lukutuokiolla. Ja saman ovat tehneet monet muut. Kiitos heille.  

5. Alusvaatteet (ja housut)

Edelleen sekä lapsille että aikuisille. Nämä on hyvä pakata mahdollisimman nopeasti saavutettavaan paikkaan. Reissussa tulee väistämättä pissavahinkoja lapselle sekä ns. pershiki isille. Olo freesautuu ripeällä kalsarinvaihdolla. Pyykkipussi on niin ikään näppärä olla lähellä. 

6. Hygieniavälineistö

Perheessämme infektioiden välttely on tavallista tarkempaa hommaa, mutta helposti saatavat kosteuspyyhkeet ja käsidesi avittavat myös perussotkuissa. Pro tip: käsidesissä on reippaasti alkoholia. Sitä ei kuitenkaan kannata käyttää sisäisenä virvokkeena, vaan tiukempien tahrojen poistoon iholta. Muista jälkikosteutus!

7. Sakset

Niillä voi leikata asioita. Kynsien repeämät ovat suurin ongelma, mutta vaikkapa ponkkareihin takertuneet hiukset ja muut inhasti kiinnittyneet remmit ja remelit saa näppärästi pätkäistyä. 

8. Käteisjemma

Kortti ei käy aina ja kaikkialla. Esimerkiksi junan ravintolavaunussa saattaa olla maksupääte jumissa tai alibudjetoinnin seurauksena digilikviditeettiongelma rankaisee. Wanhalla Cunnon riihikuivalla pääsee edelleen pitkälle. Paitsi niissä paikoissa, joissa ei pääse, sillä nykyaika on nykyaikaa. 

9. Puhallettava (niska)tyyny

Tämä jää kotiin joka kerta. Joka helvetin kerta. Ja niin ikään joka kerta VR:n vaunussa sitä kiroan, kun matkaa on jäljellä kolme tuntia ja yritän asetella sitä junan istuimen päin helvettiä suunniteltua niskatyynyä edes jotenkin siten, etten saa välilevynpullistuman, skolioosin ja selkäydinhalvauksen yhdistelmää. 

10. Keksi itse

Jätän tämän blogitekstin kommentoinnin avoimeksi, sillä tarvitsen kipeästi uusia vinkkejä reissupakkaamiseen. Kirjoittakaa sinne tai someen omat parhaat vinkkinne. Aina on varaa keventää ja helpottaa. 

Joskus fiilis on kuin Antarktiksen-reissuun varustautuessa: jokainen gramma on tärkeä. Ehkä minä hommaan sitten ensi vuonna sen kortin ja auton.