Vuosi 2025 on saatu alkuun ja tänäkin vuonna tulemme olemaan huolissamme syntyvyysluvuista, koska – kuten tiedämme – eivät ne tule tästä sen kummemmiksi mitenkään äkkiä muuttumaan. Tänä vuonna voisimmekin miettiä enemmän laatua kuin määrää. Ja ei, en tarkoita rodunjalostusta vaan elämänlaatua.

Syntyvyydestä on kohkattu viime aikoina paljon ja isossa kuvassa siinä on toki ongelmia, että lapsia ei synny. Näyttää siltä, että yhteiskunta ei ole sellainen, johon lapsia haluttaisiin kovin paljoa tehdä. Isompi kysymys onkin, miksi meidän yhteiskuntamme on niin ankea. Siitä ankeudesta kertova tutkimustieto kasaantuu.

Mielenterveysongelmat lyhentävät elämää

Mielenterveysongelmat vähentävät tuoreen tutkimuksen mukaan työkykypainotettujen elinvuosien määrää enemmän kuin tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet tai sydän- ja verisuonitaudit. Melko uudella työkykypainotetun elinvuoden käsitteellä tarkoitetaan vuotta täydellisessä työ- ja toimintakyvyssä sekä työ- että kotielämän vaatimusten suhteen. Sairaudesta aiheutuvien työkykypainotettujen elinvuosien menetystä tarkasteltiin Suomessa nyt ensimmäistä kertaa väestötasolla.

Masennus ja muut mielenterveysongelmat johtavat tutkimuksen mukaan 18–79-vuotiailla suomalaisilla vuosittain 99 570 työkykypainotetun elinvuoden menetykseen töissä sekä 256 086 työkykypainotetun elinvuoden menetykseen koti- ja vapaaehtoistyössä. Masennuksen ja mielenterveysongelmien suuri vaikutus näkyi erityisesti 18–34-vuotiaiden naisten joukossa. Tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien vuoksi menetetään vuosittain 67 945 työkykypainotettua elinvuotta töissä ja 198 544 vapaa-ajalla. Sydän- ja verisuonisairauksien vuoksi menetetään vastaavasti 55 329 ja 143 453 työkykypainotettua elinvuotta vuosittain.

Tiedossa on, että mielenterveysongelmat ovat Kelan mukaan olleet Suomessa yleisin sairauspoissaolosyy 16–34-vuotiailla jo pitkään ja ne ovat nousseet yleisimmäksi syyksi myös 35–49-vuotiailla vuodesta 2017 alkaen.

– Masennuksen ja mielenterveysongelmien lisääntyminen voi kertoa esimerkiksi sairauden paremmasta diagnostiikasta ja vähentyneestä stigmasta, mutta myös työelämän kasvaneesta kuormittavuudesta ja sosiaalisen median aiheuttamasta paineesta, yliopistotutkija Piia Lavikainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo. Käytännössä lienee selvää, että pelkkä parempi diagnostiikka ja mielenterveysongelmiin liittyvän häpeän vähentyminen eivät selitä asiaa.

Toisen Tuoreen selvityksen mukaan suurin yksittäinen syy nuorten pahoinvointiin on kiusaaminen. Se on havaittu Diakonissalaitoksen Vamoksessa, joka on tukenut työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia ja monella tavoin haastavissa elämäntilanteissa olevia nuoria jo yli 15 vuoden ajan. Verian selvitti Diakonissalaitoksen yhteiskunnallisen yrityksen Rinnekotien pyynnöstä suomalaisten näkemyksiä ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Kysymykseen nuorten polarisoituneesta tilanteesta ja pahoinvoinnin syistä vastasi 1055 ihmistä. 48 prosenttia vastaajista katsoi, että yksi suurimmista syistä nuorten pahoinvoinnin syistä on kiusaaminen.

– Tulos on täysin linjassa arjen havaintojemme kanssa: kiusaamiskokemukset ovat yksi kipeimmin nuoria traumatisoivista asioista, johtaja Terhi Laine Diakonissalaitokselta toteaa.

On myös kysyttävä, kuinka hurskastelevalta ja tekopyhältä puhe nollatoleransseista kiusaamiselle ja tiukoista puuttumisista kuulostavat kun katsoo ihan aikuisten keskustelukulttuuria tällä hetkellä.

Tällaiseen maailmaan ei uskalleta tehdä lapsia

Samaan aikaan tuore kyselytutkimus kertoo, että puolet suomalaisista ajattelee, että elämä on niin epävarmaa, ettei lapsia kannata hankkia. Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneesta sanoo, että monilla nuorilla ei ole varaa saada lapsia ja perustaa perhettä. Näin ajattelevat etenkin 18–30-vuotiaat ja lapsettomat vastaajat.

Ensin iskenyt pandemia ja sitten alkanut sota vaikuttavat osaltaan asiaan meneillään olevasta globaalista ilmasto- ja biodiversiteettikriisistä puhumattakaan. Mielenterveyspommi tikitti jo ennen koronaa ja eristys kärjisti sitä rajusti. Ei se toki asiaa auta, että olemme ainakin iltapäivälehtitietojen ja someriehujien mukaan koko ajan vain hiuskarvan päässä totaalisesta sodasta ja uusi pandemiakin kurkistelee jokaisen nurkan takana. Eikä sovi unohtaa sitä, että Sanna Marin on lentänyt lentokoneella ja tilannut lehden!

Kieli poskessa käydyssä somekeskustelussa jo ratkaisimme alhaisen syntyvyyden ongelman. Hirvittää toistaa sitä ääneen, koska meillä istuu politiikan huipulla päättäjiä, jotka luultavasti ottaisivat nämä ihan vakavaan harkintaan, mutta summailen tähän nyt silti:

Kaikki digilaitteet täyskieltoon ja suurin osa analogisistakin. Alkoholivero alas. Kun ihmiset joutuvat kohtaamaan fyysisesti toisensa, loputtoman valinnanvapauden illuusiota ei ole, eikä estojakaan, syntyvyys raketoi pian kohti taivasta. Bonuksena vielä joku sotatilan tai uuden yllättävän viruksen kaltainen kriisi, jolloin meillä ihmisillä on vähemmän intoa keskittyä piehtaroimaan itsessämme ja enemmän halua piehtaroida toisissamme. Ja vielä lisäksi tähän erinomaiseen keinovalikoimaan sosiaaliturvan poistaminen kokonaan. Yövartijavaltiossa on vahva kannustin lasten tekemiseen kun lapsikuolleisuus on korkea ja silti jonkun pitäisi huolehtia sitten kun työkykyä ei enää vanhana ole.

Oikeasti pitäisi ensin ratkaista kysymys siitä, onko alhainen syntyvyys ongelma vai ei. Samat ihmiset, jotka ovat kaikkein eniten huolissaan suomalaisten alhaisesta syntyvyydestä ovat vuosikausia toitottaneet, miten väestöräjähdyksen vuoksi pitäisi saada syntyvyyslukuja alas. He ovat toki tarkoittaneet, että syntyvyyslukuja pitäisi saada alas globaalissa etelässä. Heille kysymys syntyvyydestä onkin oikeastaan vain yksi väline nationalistisessa kilpailussa. Ja jos kyse on siitä, että Meidän Valtiomme on millä tahansa inhimillisillä kustannuksilla voitettava nämä kisat, ovat nuo yllä listatut ihan relevantteja keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Minusta ne eivät ole.

Paska yhteiskunta itsessään on se ongelma

Sanoisin, että jos yhteiskuntamme on niin paska, että sinne ei haluta tehdä uutta väkeä, on se itsessään, ihan syntyvyydestä riippumatta valtava ongelma, jolle meidän pitäisi tehdä jotain muutakin kuin maksella vauvarahoja lapsia tekeville pikkukuntien asukkaille.

Tulossa on kunta- ja aluevaalit. Hyvinvointialueet ovat toki aika lyhyessä talutushihnassa ja aluevaltuustojen valta melko marginaalista, mutta kuntien itsehallinto ja kuntademokratia on edelleen ihan kovaa todellisuutta. Kuntapäättäjät tekevät konkreettisia, meidän arkeemme vaikuttavia päätöksiä. Jospa tänä vuonna vaikka tekisimme parempaa maailmaa sillä, että aktiivisesti ja isolla joukolla äänestäisimme meille hyviä, vahvalla demokraattisella mandaatilla toimivia kuntapäättäjiä?

Pasi Huttunen

Syitä tehdä lapsia

Vaikka syntyvyydestä on turha olla huolissaan, moni kuitenkin on. Kerronkin kannustimeksi viisi tässä ajassa resonoivaa syytä tehdä lapsia.

1. Kuten jo ikiaikaisesti on tiedetty, lisää lapsia tarkoittaa lisää työvoimaa. Vähemmän työtä sinulle! Juuri tuossa äsken laitoin lapseni pakkaamaan halkokuorman sen sijaan, että olisin itse tehnyt niin. Lapset voivat tehdä lumityöt, siivoamiset, tiskit. Vain mielikuvitus on rajana!
2. Lapset oppivat tärkeitä, hyödyllisiä taitoja kuten ruoanlaittoa ja leipomista. Siitä on iloa sinulle, hyvän ruoan ja leivonnaisten ystävälle, etenkin jos olet kokkaustaidoiltasi rajallinen!
3. Kun Suomea kehitetään kohti yövartijavaltiota, jossa turvattu toimeentulo on harvojen luksusta, voit iäkkäänä ja työkyvyttömänä elää lastesi siivellä.
4. Kun olet tehnyt lapsia ja näin suorittanut pyhän velvollisuutesi yhteiskuntaa kohtaan, voit paistatella tämän sankariteon tuomassa arvostuksessa.
5. Voittava argumentti missä tahansa keskustelussa on: ”minä äitinä/isänä tiedän…”