Purtavaa puistossa

Leikkipuistossa on parijono, jossa koululaisilla oma puoli ja pienemmillä omansa. Sikäli hyvä, sillä perheemme kaksivuotias ei osaa jonottaa rauhallisesti edes lastenvaunuihin kahlittuna. Oma lautanen ja lusikka ovat kassissa mukana, niillä pääsee jo pitkälle. Luvassa on ilmainen ateria.

Meitä Helsingissä asuvia on jo 80 vuoden ajan hemmoteltu maksuttomalla puistoruokailulla. Kaikille alle 16-vuotiaille tarjotaan lounas kesäkuusta elokuun alkuviikoille. Ruokailupaikkoja kaupungissa on huikeat neljäkymmentä.

Pitkät perinteet

Puistoruokailu aloitettiin vuonna 1942 keskellä jatkosotaa, kun elintarvikepulan vuoksi lapsille haluttiin taata ainakin yksi lämmin ateria päivässä. Ensimmäiset leikkikentät saapuivat kaupunkiin jo vuosisadan taitteessa. Varustelun kulmakivet ovat pysyneet yli sadan vuoden ajan samoina: hiekkalaatikko ja keinu.

Meilläkin on käyty muutaman kerran nauttimassa kaupungin antimia. Käyntikertoja ovat rajoittaneet sitkeä kesäflunssa sekä armoton helle, jota sydänvikainen lapsemme ei kestä – lähileikkipuistomme kun on melko varjoton. Ruoan menekki näillä kerroilla on ollut jopa laittamaani kotiruokaa suurempi, vaikka itseäni kohtuullisena kokkina pidänkin.

Mestarin kehut

Onpa itse Hans Välimäki kehunut puistoruoan laatua Helsingin Uutisten artikkelissa:

“On kyllä maukasta ja tasapainoista keittoa. Yllättävän hyvää. Itse laittaisin joukkoon rohkeammin sipulia ja palsternakkaa, mutta ne ovat makuasioita. Suolaa olisi myös voinut olla hieman enemmän, nyt sitä on samalla tasolla kuin laitoskeittiöissä.”

Myöntää keittiömestari jopa muutaman ylisanan haastattelussa kertoessaan, että huippuravintolasta samasta annoksesta joutuisi maksamaan jopa 25 euroa. Suolan suhteen Välimäki ei ole ehkä huomioinut ruokailijoiden ikää – lapset ja taaperot kun eivät aivan hirmuisia suola- ja sokeripommeja tarvitse. Kuten emme ehkä me varttuneemmatkaan.

Välimäen kommentti ei ole täysin liioiteltu, sillä tyttäremme oppi vasta puistossa syömään keittoa. Hän ahmi kalakeittolautasen tyhjäksi ja ilmoitti kovaan ääneen: “Nam nam, onko se hyvää?” (Lapsemme ilmoittaa monet mielipiteensä kysymyslausein.)

Paljon, kaiken ja laista

Ruokailu ei ole vain helsinkiläisille perheille, vaan sinne voi tulla asuinkunnasta tai jopa -maasta riippumatta. Aterian lisäksi tarjolla on ohjattua leikkiä, loruja, laulua ja jopa toisinaan esiintyjiä. Kyse on siis parhaimmillaan dinner & show -tyylisestä paketista.

Lista koostuu enimmäkseen erinomaisista keitoista, mutta myös muuta on tarjolla. Nostetaan esimerkiksi kuluvan viikon ruokalista: kasvisrisottoa, broilerikeittoa, kalakeittoa, broileri-kasvispastaa ja makkarakeittoa.

Ainoan miinuksen voisi antaa kasvisruoan vähyydestä, mutta lahjahevosen suuhun ei liene syytä liikaa tuijotella. Koska olemme sekaaniperhe, eläinproteiinin tarjonta ei aiheuta sen kummempia ongelmia. Joka viikko tarjotaan yleensä yksi tai kaksi kasvisruokaa.

Ruoan menekki on hurja: vuonna 2020 tarjoiltiin jopa 8000 annosta päivässä. Helsinki ei ole ainoa puistoruokailun järjestäjä. Muita kuntia ovat mm. Hämeenlinna, Kerava ja Tampere, joka pilotoi puistoruokailua viime kesänä.

Ensisijaisesti ruokailu helpottaa vähävaraisten perheiden arkea, kun kesäisin koulut ja päiväkodit eivät ateriaa tarjoa. Joka tapauksessa se tarjoaa kaikille perheille tauon kesäkuumalla kokkailusta ja vanhemmille hetken hengähtää. Sosiaalinen ja kulttuurinen anti nostavat myös henkistä ravintoarvoa.

“Hilää!” lapsi vaatii. “Nam hyvää, haluaa hilää!” Lisää saa, jos jaksaa jonottaa toisen kierroksen. Me kuitenkin päätämme nauttia jälkkärin kotona ja painua päikkäreille.