Polkupyörät käyttöön

Joensuun seudulla käynnistyi alkuvuodesta sanataideyhdistys Sanarattaan nuorisohanke, jossa opitaan yhdessä omavaraisuuteen liittyviä taitoja. Tämän Omavaraistieto kiertoon -nimisen proggiksen ideana on se, että mielekkäiden asioiden tekeminen yhdessä muuttaa ahdistuksen ja voimattomuuden toivoksi ja tulevaisuudeksi.

Mielekkäiden asioiden tekeminen yhdessä muuttaa ahdistuksen ja voimattomuuden toivoksi ja tulevaisuudeksi.

Edelleen ideana on, että tieto (hyvin laajasti ymmärrettynä) liikkuisi sukupolvilta toisille. Tämän ansiosta nuorisohankkeeseen voivat osallistua myös vanhemmat.

Eilen perjantaina järjestimme polkupyörien huoltamiseen keskittyvän työpajan, jossa sai huoltaa omaa pyörää tai rakentaa hylätystä pyörästä menopelin itselleen tai jollekin toiselle. Olimme käyneet hakemassa parikymmentä hylättyä polkupyörää kiinteistöjä huoltavan yhtiön varikolta.

Neljän tunnin pajassa kävi nelisenkymmentä ihmistä. Korjattiin pyöriä, hörpittiin kahvia ja rupateltiin. Myös maakuntalehti oli paikalla, samoin Pyöräliikenne-youtubekanavan Jani.

Moni viihtyi pajassa useamman tunnin. Hylätyistä pyöristä rakennettiin toistakymmentä toimivaa pyörää, joista ainakin kuusi päätyi ukrainalaispakolaisille.

Hylättyjä polkupyöriä kunnostusta odottamassa.

Olin vastuussa järjestelyistä ja hermoilin ennakkoon, että onko kaikki asiat otettu huomioon, tuleeko ihmisiä liian vähän tai liian paljon ja miten huolto käytännössä onnistuu, onko työkaluja ja niin pois päin.

Mutta kaikki sujui aivan loistavasti.

Ihmiset ymmärsivät työpajan idean eli sen, että päävastuu huollosta on heillä itsellään, mutta huoltotiimin osaajat auttoivat heitä sen minkä ehtivät. Keittiön puolella oli pöytä katettuna ja sinne saattoi välillä mennä lämmittelemään (ulkona oli aika vilpoista). Myös sisällä Kulttuuritehdas Siihtalan tiloissa pystyi korjaamaan pyörää, mutta ulkona valaistus oli huomattavasti parempi.

Kohtaamisia

Mieleen jäi monta kohtaamista, mutta nostan esiin kaksi.

Yksi. Ukrainasta sotaa paenneet nuoret kunnostivat työpajapäivässä omia pyöriään ja yhdelle heistä rakennettiin hylätystä pyörästä soiva peli. Jarrut säädettiin, ketjut ja ulkokumit saatiin vaihdettua, sisäkumi uusittiin. Kielimuuri aiheutti pientä probleemaa, mutta yksi nuorista puhui englantia ja lisäksi eräs ystävällinen suomea osaava venäläinen tulkkasi.

Kun korjasin nuorten kanssa heidän pyöriään, en ajatellut auttaja/autettava-roolitusta, joka joskus puskee esiin ja joka kiusaannuttaa molempia osapuolia. Nämä teinit olivat aivan kuten omat lapseni tai heidän luokkakaverinsa: fiksuja ja osaavia ihmisiä, jotka eivät tarvitse alentuvaa paapomista, vaan sitä, että heihin suhtaudutaan ihmisinä. Sattuma on heittänyt heidät tänne – yhtä hyvin sattuma olisi voinut heittää omat lapseni jonnekin muualle.

Erityisen paljon lämmitti se, että suomalaiset nuoret jututtivat heitä, vaihtoivat yhteystietoja ja sopivat kaiketi joistain yhteisprojekteista.

Kaksi. Työpajaan osallistui mies, joka tuunasi polkupyörää pieteetillä pari kolme tuntia. Hän irrotti takapakan, puhdisti rattaat, öljysi paikat, sääti jarrut ja vaihteet. Käviköhän edes syömässä välillä, ei varmaankaan. Luulin, että hän huoltaa omaa pyöräänsä, mutta lopuksi kävi ilmi, että hän tekikin pyörän jollekin ukrainalaispakolaiselle.

Rispekt.

Jäin miettimään, että keitä me oikein olemme. Mistä tässä touhussa on kyse, hyvyydestäkö? Minun mielestä ei. Kyse on ihmisyydestä, jolla ei ole hyvä/paha-etumerkkiä. Joku väittää, että ihminen on paha, toinen, että ”ei paha ole kenkään”, mutta minusta tuntuu, että ihminen ei ole kumpaakaan, vaan hänessä on potentiaalia hyvin moneen. Ainakaan itse en voi sanoa, että olisin hyvä taikka paha; tunnen olevani aivan tavallinen.

”Sisälläsi on kaksi sutta”, sanoo intiaanien tarina. Ehkä ihminen ei voi täysin valita, kumpaa sutta hän ruokkii.

”Sisälläsi on kaksi sutta”, sanoo intiaanien tarina. Ehkä ihminen ei voi täysin valita, kumpaa sutta hän ruokkii. Ainakin itse tunnen olosuhteiden ja ympäristön vaikuttavan aika väkevästi siihen, kumpaa sutta ruokin.

Ihminen on sosiaalisesti mukautuva olento. Jos ympärilläsi on avuliaita pyöränkorjaajia, myös sinun on helpompi olla avulias pyöränkorjaaja.

Miten saada polkupyörät käyttöön?

Palataan vielä polkupyörään, joita meillä on tässä maassa aivan järjettömät määrät. Mutta valitettavan moni polkupyörä on vähän rikkoutuneena jossain, mistä sitä ei pyöränkorjaaja pysty löytämään.

Naulaan tähän polkupyöräteesini.

1. Polkupyörä on nerokkain tapa muuttaa lihasten tekemä työ liikkeeksi.
2. Polkupyörällä on iso rooli liikkumiseen ja liikenteeseen liittyvien ongelmien ratkaisussa: se on päästötön ja vie vähän tilaa ja sen käyttö edistää kansanterveyttä.
3. Jokaisessa kylässä ja kaupungissa tulisi olla selkeästi osoitettu paikka, johon voi viedä tarpeettomaksi käyneen polkupyörän. Tuosta paikasta voisi käydä hakemassa polkupyöriä, kunnostaa niitä ja ottaa käyttöön / myydä / antaa tarvitseville.
4. Tulisi luoda/aktivoida pyöriä kunnostavien ihmisten verkosto, joilla voisi olla yhteisvarastoja ja joka voisi tehdä muuta yhteistyötä.
5. Tulisi olla jokin kanava, jonka kautta pyörää tarvitseva voisi löytää pyöriä kunnostavat ihmiset ja ostaa, vuokrata tai saada käyttöönsä pyörän.

Kolmospykälä voisi aika luontevasti olla kaupungin hommia. Iso ja neutraali taho, jolla on yhteisen hyvän orientaatio. Jos haluaa, varaston yhteyteen voisi tehdä huoltopajan ja pyörien ja pyöränosien kirpputorin. Inspiraatiota voi ottaa vaikka Turusta.

Neloskohtaan: Tiedän pelkästään Joensuussa koko joukon enemmän/vähemmän aktiivisia polkupyörien korjaajia. Heillä on usein pienet tilat, joten mittavien varaosien tai -pyörien säilyttäminen on vaikeaa. Mutta perustyökalut on ja taito tehdä polkupyörälle melkein mitä vain. Tätä resurssia kannattaisi aktivoida. Työn huomaaminen ja siitä kiittäminen motivoi eikä se maksa paljoa.

Vitoskohtaan: Joskus myin yliopiston vaihto-opiskelijoille muutaman polkupyörän ja sanoin, että maksan muutaman kympin, jos he palauttavat pyörän samassa kunnossa, kun ovat lähdössä takaisin kotimaahansa. Jokunen palautti pyörän. Pantti voisi motivoida pitämään pyörästä huolta käytön aikana ja sen jälkeen.

Ehkä tämä teksti on tässä.

Omavaraistieto kiertoon -hanke jatkuu heti ensi viikolla. Tiedossa on kuoreenpyyntityöpaja ja kasvimaatyöpaja, linkeistä pääsee ilmoittautumaan. Onko muuten oire vanhenemisesta se, että kysymyksen ”mitä minä haluan” sijaan kiinnostaakin kysymys ”mitä yhteisö tarvitsee”?