Hyppää sisältöön

Missä luetaan iltakirjaa sitten kun on omat huoneet?

Toki se rymsteeraaminen oli melkoinen operaatio, mutta etenkin henkisellä tasolla loikka oli iso kun lapset saivat omat huoneet yhteisen sijaan.
Julkaistu
Teksti Pasi Huttunen
Kuvat Pasi Huttunen
Missä luetaan iltakirjaa sitten kun on omat huoneet?

Nyt voi vetäytyä oman huoneen nurkkaan tuolinselkä kohti ovea.

Meillä kesti todella pitkään ennen kuin lapset huomasivat vaatia itselleen omat huoneet. Vasta nyt kun toinen meni kahdeksannelle ja toinen kuudennelle asia järjestettiin. Rymsteeraus oli tietysti melkoinen operaatio, mutta lopulta aika nopeasti tehty. Ilahduttavan vähän uutta tarvitsi ostaa. Oikeastaan vain pelituolit hankittiin kaupasta ja muu pengottiin varastoista tai muualta talosta.

Henkisellä tasolla muutos oli kaikille iso. Toki odotettu ja mieluinen, mutta iso. Omatoimisuus otti lapsilla heti ison harppauksen ja tuntui kuin molemmat olisivat yhtäkkiä kasvaneet lähes pelottavan harppauksen. Nyt kumpikin huolehtii aamuheräämisensä itse kun aiemmin kävin herättämässä. Nyt on paljon helpompi myös toisen jatkaa uniaan kun toinen nousee jos koulu alkaa eri aikaan.

Toinen pojista on hiukan järjestelmällisempi ja enemmän siisteyteen huomiota kiinnittävä kuin toinen. Hänelle tuli suurena helpotuksena, että veljen ympärillä vallitseva kaaos siirtyi toiseen huoneeseen. Tämä kaoottisempi veli voi puolestaan olla vapautuneemmin kaaoksensa keskellä kun se ei enää ketään ahdista.

Kumpikin pojista on nyt paremmin kartalla tavaroidensa sijainnista ja esimerkiksi vaatteidensa puhtaudesta, koosta ja kunnosta.

Vielä hetki sitten nuo oli lapsia

Jotenkin noista tuli nyt yhtäkkiä nuoria kun ne vielä keväällä olivat lapsia. Yritän vielä totutella uuteen tilanteeseen.

Mikä sitten eniten huoletti? Me kaikki kolme olimme huolissamme siitä, kuinka käy iltakirjalle. Aiemmin kun kumpikin meni samaan huoneeseen nukkumaan, oli helppo rojahtaa nojatuoliin lukemaan mitä kirjaa nyt kulloinkin kahlattiin läpi. Tällä hetkellä menossa on David Eddingsin Belgarionin taru. Juuri muuta ei sivumennen sanoen Eddingsiltä kannatakaan lukea. Mallorean taru ehkä.

Teknisenä ratkaisuna oli tietysti ilmeistä, että luemme sitten vaan olohuoneen sohvalla ja siitä kumpikin mönkii sänkyynsä, mutta olisiko se sama? Toimisiko homma kun tähän saakka nuorempi oli yleensä uinahtanut jo lukemisen aikana.

Tämäkin totuttelu on vielä kesken, mutta luemme edelleen. Se tekee ainakin minut hyvin onnelliseksi ja tuntuu se olevan tärkeää noillekin.

Kommentit (0)

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.