Mikä opettajaryhmä on traumatisoinut suomalaisia eniten?

Koulukeskustelu käy taas harvinaisen kuumana. Viimeisin somemyrsky nousi entisen huippuhiihtäjä Kalle Lassilan kommenteista, kun hän meni väittämään, että koululiikunta ei ole rikkonut ketään. Twitterkansa oli toista mieltä, ja Lassila sai kuulla kunniansa. Koululiikunta oli aiheuttanut valtavia traumoja lähes jokaiselle kommentoijalle. 

Keskustelimme aiheesta kollegani kanssa. Hän on liikunnanopettaja, kannustava ammattilainen, huippupätevä työssään – ainakin työkavereidensa mielestä. Liikunnanopetus on usein julkisena puheenaiheena ja harvoin hyvässä mielessä, totesimme. Aihe sai meidän pohtimaan, minkä muiden aineiden opettajat ovat niittäneet kyseenalaista kunniaa kansalaisten itsetunnon romuttajina. Ei tarvinnut miettiä kauaa. 

Hyväksi (tai pitäisikö sanoa pahaksi) kakkoseksi Mikä opettajaryhmä on traumatisoinut suomalaisia eniten -kilpailussa nousi musiikinopettajat. He ovat kunnostautuneet erityisesti äänihäpeän aiheuttajina. Yksinlaulukokeet koko luokan edessä ovat kautta aikain suosineet vain varmaäänisiä, sävelessä pysyviä muusikkoperheiden lapsia, joiden tulevan tähteyden pönkittämistä jatkettiin koulun juhlissa ja matineoissa. Muiden tärisevälle, epävarmalle kiekumiselle nauroivat kaikki, jopa opettaja ja etenkin hän. 

Musatunneilla moni on oppinut myös, ettei ymmärrä rytmistä hölkäsen pöläystä. Jos takarivin tamburiininsoittaja voi joskus pilata esityksen, niin koulun juhlissa se onnistuu. Musamaikan tiukka katse paljastaa kesken esityksen sen poloisen, jonka kannattaa pysyä rytmisoittimista kaukana. Puurattaat, puurattaat -rytmi on joidenkin kotona jopa syntiä, ja ope tietää sen. 

Musiikin teoriatunneilla loputkin ymmärsivät, että musiikki ei ole se oma juttu: heiveröinen lauluääni, onneton rytmitaju – tyhmäkin vielä! 

Pronssia kisassa saivat äidinkielenopettajat, rakkaat lähikollegani. Kisa kakkossijasta oli tiukka, mutta kalkkiviivoilla hävisimme. Yrityksen puutteesta meitä on turha syyttää. Olemme vuosikymmenten aikana onnistuneet murskaamaan useamman kirjailijaunelman ja nuijimaan monta herkää itsetuntoa maanrakoon. Huono käsiala! Ei mitään käsitystä oikeinkirjoituksesta! Kieliopin tuntemus täysi nolla! Tekstistä puuttuu punainen lanka, rakenne on epäselvä, perustelut ontuvia, faktat miten sattuu. Lähdeviitteet pielessä. Puhe epäselvää muminaa. Katso yleisöä, kun puhut! Heittäydy, eläydy! Aloitus ei ole kiinnostava, lopetus töksähtää. Sinulla ei vain yksinkertaisesti ole mielikuvitusta. 

Kuulostaako tutulta? Tervetuloa äidinkielentunnille. Jos et lue seitsemää tuntia päivässä ja pidä päiväkirjaa, ei sinulla ole toivoakaan. Lukutaitosi on rapautunut. Jos et sitä ennen tiennyt, me kerromme sen sinulle, me äikänopet.  

Mitalikolmikon ulkopuolelta erityismaininnan sai vielä yksi opettajaryhmä, nimittäin matematiikanopettajat. Heillä on erityinen kyky, sanoisin jopa supervoima. He jos ketkä tietävät, miten oppilaan saa tuntemaan itsensä pöljäksi, hidasjärkiseksi, umpipösilöksi. Hilseilevät matikanopet piirtävät kaavojaan taululle liitu pöllyten, mumisevat epäselvää yhtälökieltä selkä yleisöön käännettynä ja puhuvat algebraa. Koetta korjatessaan he eivät ikinä unohda antaa miinuspisteitä, jos joku poloinen ei ole merkinnyt välivaiheita. Matikanopet ihmettelevät usein ääneen oppilaiden typeryyttä. Etkö sinä ole yhtään kuunnellut? Etkö sinä ymmärrä yhtään mitään? Tämähän on perusmatikkaa! 

Minä en ole matemaattisesti lahjakas -lausahdus on monille tuttu, moni on sen jopa itse suustaan päästänyt. Ei auta, että tiede on todistanut luulon myytiksi; kyse on siitä, että vaivaa näkemällä ja itseään positiivisessa hengessä haastamalla kuka tahansa oppii. Matikanopettaja tietää paremmin: ei opi, jos sattuu olemaan syntymätaukki. 

Moni rakas kollega jäi neljän kärjen ulkopuolelle, vaikka parhaansa ovat yrittäneet hekin. Bilsanope pilasi orastavan sieniharrastuksen tylsillä kalvoillaan ja kesäloman pakkokasvioillaan. Kieltenopettajat pitivät huolta siitä, että harva uskaltaa avata suunsa ulkomailla. Oletko toivoton poropeukalo, onko toinen silmäsi sokea, inhoatko virkkaamista? Kässänopen vika! Uskonnonopettajan vuoksi moni herää edelleen yöllä huutaen kauhuissaan Jaakobin poikien nimiä lakanat märkinä. Terapiassa olisi syytä käsitellä menneisyyttä, muta harva pystyy. Kiitos historianopettaja. 

Että sillä tavalla, kollegat. Oletteko mitalikolmikosta samaa mieltä?