Siirry sisältöön
Lapselliset miehet

Lapsi, isän egon puuttuva palanen?

12.12.2018

Käsi pystyyn sinä, joka tunnistat sen hetken, kun lapsesi on tehnyt jotain tosi hienoa ja haluat kertoa sen somessa kaikille. Hyvä, voit laskea käden, minäkin lasken. Onhan se nyt niin, että viisivuotiaan potter-kahlaajan tai eksistentiaalisia kysymyksiä linkoavan ekaluokkalaisen luontainen erinomaisuus on vain jaettava, mielellään hurskaan häsän kera: #kiitollinen, #perheilta #mitämävastaantolle jne.

Olen viime aikoina vähän parantanut tässä asiassa. Tai no, ainakin funtsinut motiivejani päivittää lasten tähtihetkiä someen. Nythän on niin, että vanhemman oikeus ja ilo on olla ylpeä lapsestaan ja usein aiheesta, koska kaikki lapset ovat välillä niin super! Vanhemmat ovat lapsen peili hänen rakentaessaan minäkuvaansa, heidän palautettaan vasten lapsi kasvaa omaksi itsekseen. Mikä olisi siis parempaa kuin se, että vanhempi kertoo lapselle olevansa hänestä ylpeä!

Lapseni, suuri taiteilija!

Blogistiveljeni Antti tätä asiaa vähän hiplasikin edellisessä blogissaan. Ja mikäs siinä ylpeillessä, näkisittepä Antin lapset! Mutta se seuraava kysymys on, milloin terve ylpeys lapsesta muuttuu  vanhemman oman egon pönkitykseksi? Ketä nostetaan, kun lasta ylistetään? Somessa, jossa muutenkin saattaa joskus juolahtaa mieleen idea itsensä esittämisestä vähän parannellussa valossa, on meillä isillä ja äideillä kiusaus ottaa jälkikasvu mukaan talkoisiin.

Noin ylipäätään omien toteutumattomien haaveiden projisoiminen lapsiin on vähän arveluttavaa puuhaa. Siinä fokus vaihtuu lapsen intresseistä aikuisen intresseihin. Itseisarvosta välinearvoksi muuttunut lapsi pyrkii vain miellyttämään vanhempaa, pahimmillaan jopa ostamaan teoillaan hyväksyntää ja rakkautta. Siis sitä, minkä pitäisi tulla ihan ilmaiseksi. Tilannetta ei paranna, jos tällainen aikuisen egonpönkitysprojekti tuodaan somenäyttämölle. Lapsi sitä paitsi tunneherkkänä olentona hoksaa intuitiivisesti vanhemman todelliset pyyteet, vaikkei niitä osaisikaan sanallistaa (kuin vasta terapiassa aikanaan, muttei mennä nyt siihen!).

Loppuun kasvatusvinkki:

Kun lapsi on huikea, se kannattaa kertoa hänelle, koska hän tarvitsee positiivista palautetta omaksi itsekseen kasvamisessa. Ei kuitenkaan ole välttämätöntä jakaa tietoa x määrälle Facebook-kavereita, jos jaon tavoitteena on sinun kasvusi omaksi itseksesi. Hyvä vanhempi on lapsen kasvun edellytys, ei toisinpäin.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »