Киккели ja Пиеру eivät jääkään lapseni ainoaksi venäjäntaidoksi – onni suosi kielivalinta-arpajaisissa!

Nuorimmainen ilmoitti jo vuosi tai pari sitten, että hän haluaa sitten opiskella (A2-kielenä) venäjää ja opetteli samana iltana kyrilliset kirjaimet. Vielä pitkään sen jälkeen talosta löytyi sieltä täältä lappuja, joissa luki esimerkiksi Киккели, Пиеру tai muuta vastaavaa. Se lämmitti mieltä.

Kannustin ja puhuin siitä, kuinka tärkeää on osata kieliä. Selitin varmaan myös, kuinka hienoja kokemuksia minulla on tuolta itärajan takaa ja kuinka paljon enemmän siellä reissaamisesta saa irti jos osaa vähän kieltä. En osaa sanoa, kuinka paljon siitä saa irti jos osaa paljon kieltä, sillä osaan vain vähän.

Sinällään minulle ei ole edes niin suurta väliä, mitä kieltä lapset opiskelevat, kunhan opiskelevat kieliä. Olen sanonut lapsilleni, että saavat vapaasti valita minkä kielen vain. Vaihtoehtojen joukossa ei ole ollut A2-kielen valitsematta jättämistä.

Samaan aikaan otti päähän suunnattomasti, sillä olin kyynisen varma näitä selittäessäni, että paskat se lapsiparka pääse venäjää vielä alakoulussa opiskelemaan. Lukioon, sikäli kuin lukioon päätyy, hän joutuisi odottamaan, että mahdollisuus opiskella venäjää tulee. Luulin, että ainoa keino päästä venäjän opintojen ääreen alakoulussa olisi vaihtaa koulua ja se koulu olisi toisella puolella kaupunkia. Eikä yhden oppiaineen takia kannata repiä lasta tutusta yhteisöstä ja kaveripiiristä.

Vastoin kaikkia odotuksia koulussa saadaan kaksi kieliryhmää käyntiin. Venäjän lisäksi alkaa ranskan ryhmä. Olen ällistynyt ja todella onnellinen lapsen puolesta, mutta rakenteellinen ongelma säilyy edelleen.

Lasteni koulussa on meilläpäin alueellisessa vertailussa hyvä tilanne sillä joku kieliryhmä saadaan käytännössä aina kasaan, mutta mikään yleinen tilanne se ei ole. Viime vuosina se on pääasiassa ollut saksa. On se silti turhauttavaa, että näin tärkeää asiaa ei saada kuntoon. Aikanaan ryhmä alkoi jos halukkaita oli 16 ja sitä sentään alennettiin kahteentoista, mutta nihkeää on silti. Ja tuolla vielä syrjemmällä on vielä nihkeämpää. Kieliryhmistä on monissa kouluissa turha haaveilla.

Opetusministeri oikealla tiellä

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) haluaa kielikylpyjä päiväkoteihin ja toisen vieraan kielen opiskelun alkavan nuorempana. Hän on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on lokakuun loppuun mennessä selvittää, kuinka kieltenopetusta vahvistetaan päiväkodeissa ja kouluissa.

– Tavoitteena tulee […] olla, että yhä useampi valitsee englannin lisäksi myös harvinaisempia vieraita kieliä, Grahn-Laasonen sanoo ministeriön tiedotteessa ja tavoitteet tosiaan ovat hyvät.

Mainitaan esimerkiksi ”A2 –kielen tarjonnan ja saavutettavuuden vahvistaminen kunnissa” ja se olisi kipeästi tarpeen. Ja tsemppaan kyllä sitä, että tavoitteena on ”kielenopetuksen ja kielenopetusta tukevien elementtien vahvistaminen varhaiskasvatuksessa.”

Rahastahan tässäkin on kyse

Siihen venäjää ei sinällään tarvitse hirttäytyä, mutta toivoisin lapsille vapautta valita. Kielivalikoiman suhteen lasten ei tarvitsisi olla ihan niin eriarvoisessa asemassa kuin he nykyään ovat.

Sen työryhmän lopputuloksen luulisi olevan aika selkeä. Rahastahan tässä on kyse. Siitä rahasta, jonka päällä Sanni Grahn-Laasonen ja hallituksensa on istunut ja kovin niukasti jakanut. Siitä rahasta, jota poliittisesta suuntauksesta riippuen päätetään joko olevan tai ei olevan.

– Monipuolinen kielitaito on yksi tärkeimmistä tulevaisuuden taidoista kansainvälistyvässä maailmassa, Grahn-Laasonen toteaa samaisessa tiedotteessa.

Olen samaa mieltä. Korjataan tilanne.

Pasi Huttunen, @paspah