Kymmenvuotistodistus vanhemmuudesta
Ensi tammikuussa tulee täyteen kymmenen vuotta vanhemmuutta. Vuosikymmen lapsiperhe-elämää on jo sen verran kunnioitettavan pituinen aikajana, että voisi olla paikallaan kirjoittaa välitodistus vanhemmuudesta. Samalla tulee kirjoittaneeksi niitä asioita, joissa on parannettavaa. Seuraava todistus kirjoitetaan vuoden 2026 lopulla.
En usko numeraaliseen arvosteluun, joten tästä täytyy tehdä sanallinen todistus. Numeron antaminen olisi helpompaa, mutta sanallisena tämä on vaivalloisempaa ja sopii näin ollen mielestäni paremmin vanhemmuuden ideaan.
Hyvien tapojen noudattaminen
Olen edistynyt hyvin. Käyttäytymiseni on parantunut isyyden alkutaipaleeseen verrattuna. Varhaisina aikoina tuli joskus heittäydyttyä silmänräpäyksessä epätoivon mustaan kaivoon. On helpompi noudattaa hyviä tapoja vanhemmuudessa, jos metodit ovat likimain hallussa.
Kykyni käsitellä vaikeita tilanteita on kokemuksen ja paremman itsetuntemuksen myötä kehittynyt. Tietenkin menetän malttini lasten kanssa toisinaan edelleen, eikä tämä tule muuttumaan niin kauan asumme saman katon alla. Nolottaa ajatellakin, millainen kiukuttelija olen joskus väsyneenä. Mutta tärkeintä onkin, että pääsääntöisesti pyrin keskustelemaan lasten kanssa rakentavasti vaikeissa tilanteissa.
Työrauhan antaminen
Olen edistynyt erinomaisesti. Tämän osion arvostelu liittyy erityisesti parisuhteeseen. Mikäli tuntuu, että en hallitse jotain tilannetta, osaan tarvittaessa vetäytyä sivuun ja antaa vastuun puolisolleni. Luottamus toisen taitoihin hoitaa kasvatukselliset haasteet, työrauhan antaminen, on kasvanut parisuhteessamme huimasti.
Yhteistyökyky ja muiden huomioiminen
Olen edistynyt melko hyvin. Tämä näkyy ehkä parhaiten siinä, että olen valmis keskustelemaan kasvatuksellisista asioista puolisoni tai vertaisten kanssa. Vanhemmuuden alussa minä välttelin oikeastaan minkä tahansa asian käsittelyä. Olen tulkinnut, että tämä johtui siitä, että keskustelussa olisi tarvinnut mennä samalla syvälle itseeni, mihin en tuolloin kyennyt.
Toisinaan olen aivan tavattoman herkkänahkainen ja loukkaannun, mikäli toinen on eri mieltä jostain kasvatukseen liittyvästä näkökohdasta. Kokoavasti toteaisin tässä kohdin, että kyky itsereflektioon on yksi vanhemmuuden tärkeimmistä taidoista ja toivon että kehityn tässä vielä tulevaisuudessa.
On vielä huomautettava, että joskus en kuuntele muita. Viikko sitten sovittu asia tulee minulle tänään yllätyksenä. Tähän täytyy vielä kiinnittää erityistä huomiota toisella vuosikymmenellä.
Tavaroista ja tehtävistä huolehtiminen
Tarvitsen vielä harjoitusta. Huolellisuus on vanhemmuuden alusta lähtien ollut heikkoa ja on sitä edelleen. Hukkaan sekä omia että lasten tavaroita ja vaatteita, en muista käydä Wilmassa juuri koskaan tai tarkastaa päiväkodilla viikkokalenteria. Samalla ajattelen, että minun olisi nimenomaan isänä tärkeätä osoittaa ympäristölle, että tällaiset asiat sujuvat. Toisaalta puolisoni on samalla tasolla muistamista vaativissa tehtävissä, mutta tämä ei ole hänen todistuksensa.
Koen usein arjen velvoitteiden hoitamisen tylsäksi ja välttelen niiden hoitamista samalla tavoin kuin tyttäreni välttelee siivoamista. Suurpiirteinen saa olla, mutta erilaisten käytännön asioiden hallitsemisessa minulla on selkeästi petrattavaa vuoteen 2026 mennessä.
Äidinkieli ja kirjallisuus
Tarvitsen vielä hieman harjoitusta. Lapsille on luettu meillä paljon ja tyytyväisenä huomaan näiden olevan kiinnostuneita lukemisesta. Jotain on kuitenkin tapahtunut omassa suhteessani kirjallisuuteen. Entistä intoa ei ole ja lukemaan keskittyminen iltaisin ei tahdo onnistua. Onneksi on tämä blogi, jonka avulla voi ylläpitää kielellistä vireyttä.
Liikunta
Olen edistynyt erinomaisesti. Yläasteen liikunnanopettaja yritti aktiivisesti tappaa kiinnostukseni liikuntaa kohtaan, mutta ei onnistunut. Olen saanut urheilusta pysyvän ystävän. Nyt haluan omalla esimerkilläni osoittaa lapsille järkevän ja iloisen tavan suhtautua urheilemiseen. On myös todettava, että keski-ikäistyvä kehoni voi huomattavasti paremmin liikuntasuorituksen jälkeen.
Vesa Liminka
