Koulussa ei vieläkään opita keskustelemaan ja asia pitäisi pikimmiten korjata

Vallalla on taas suuri huoli siitä, millainen keskustelukulttuuri meillä on sosiaalisessa mediassa politiikasta keskusteltaessa. Eikä ihme, sillä netti pursuu vihaa, ulossulkemisia ja katkeruutta. Juoksuhautoja ja ansakuoppia kaivellaan täyttä päätä.

Toisaalta en ole varma, onko perusongelma se keskustelu vai se, että poliittiset kysymykset jakavat meitä syvästi. Kyse on varmasti molemmista ja ensimmäisen suhteen on kysyttävä: miksi emme tässä monen mielestä maailman parhaan koulutuksen maassa osaa keskustella?

Ja tässä tosiaan piilee iso kompastuskivi. Koulussa me, ainakin minun ikäpolveni, opimme kysyttäessä vastaamaan oikein tai väärin. Naurun ja pilkan uhalla saattoi viitata ja ehkä päästä vastaamaan oikein tai väärin. Toki opeteltiin joskus väittelemään. Tavoitteena oli siis ottaa joku mielipide olipa sitä mieltä tai ei. Mielipiteen meriiteistä tai niiden puutteesta piittaamatta sitä puolustettiin ja hyökättiin toisia mielipiteitä vastaan. Piti voittaa. Ystäväni luonnehtii asiaa näin:

”Intohimoisena keskustelijana opettelin ja olin nuorena omassa piirissäni taitava väittelijä, pystyin argumentoimaan uskottavasti millaisen tahansa väitteen puolesta ja saamaan toisen pussitettua. Sitten jossain vaiheessa vähän säikähdinkin asiaa, tajusin, että tässä ei ole mitään järkeä.”

Koulutusjärjestelmämme ei minun aikaani saati sitä ennen opettanut keskustelemaan. Korkeakoulutasolla ehkä pyrittiin välillä aktiivisesti kehittämään keskustelutaitoja ja sielläkin hyvin vaihtelevasti. Vastuu on jäänyt yksilöille tai yksittäisille asiaan paneutuneille opettajille.

Ei ole rakentavaa opetella pieksämään toisia erilaisilla argumenteilla ja vetämään mattoja jalkojen alta. Hyvä, rakentava keskustelu ei tuhoa vaan synnyttää keskustelijoiden tietoja, tunteita ja kokemuksia yhdistämällä uutta, laajempaa ymmärrystä.

Somejätin ansaintalogiikaan ei rakentava keskustelu sovi

Ehkä tätä nykyä kouluissa ovat asiat tämän suhteen paremmin ja jos näin on, lupailee se jatkossa parempaa keskustelukulttuuria. Kovin lupaavalta ei vaikuta. Tuttu opettaja kertoo, että heidän yläkoulussaan käytössä olevassa kirjassa seiskoille on yksi kappale keskustelusta. Yksi kappale. Eikä vielä ehkä muutenkaan kannata pidättää hengitystä, sillä minun ikäpolveni ehtii huutaa ja öyhötä somessa vielä neljästä viiteen vuosikymmentä.

Sosiaalinen media olisi periaatteessa tällaiseen loistava alusta, mutta sen oma ansaintalogiikka haraa vastaan. Rakentavuus ei tuo mainostuloja. Kohauttaminen, hätkäyttäminen ja järkyttäminen tuo.

Sosiaalisen median yhteiskunnallinen valta on valtava ja äärimmäisen huolestuttava asia, mutta toistaiseksi emme siitä pääse eikä se paremmaksi muutu. Somessakin voi tappelemisen sijaan keskustella – jos osaa ja haluaa. Siihen osaamispuoleen voisi kouluissamme ihan oikeasti satsata. Rakenteisiin ja opetussuunnitelmiin muutoksia ei saada hetkessä, mutta sinä opettaja, joka luet tätä: voisitko ottaa asiaksesi opettaa oppilaitasi käymään ihan oikeaa keskustelua?

Pasi Huttunen