Kenelle ja miksi sitä pihaansa hoitaa? Päätin olla hoitamatta kun en osannut vastata tähän kysymykseen

Pihasta tulee taas kevään edetessä monille kovan suorittamisen paikka. Haravat heiluvat, puutarhajätteeksi nimettyä biomassaa kärräillään, kasveja muotoillaan ihmissilmää miellyttävään muotoon, jopa lehtipuhaltimia huudatetaan. Omaksi kutsutulla pihalla liikkuu toislajisia eläimiä, joista osa on ilonaihe ja osa koetaan erilaisista syistä uhaksi.

Tälle keväälle olen jo ehtinyt keskustelemaan ihmisen kanssa joka pohti, että mitä sitä oikein pihalleen istuttaisi, että saisi houkuteltua sinne myyriä. Tämä ihminen asuu jumalan selän takana korvessa, harrastaa luontokuvausta ja myyrät toisivat paikalle petolintuja. Toisille myyrät ovat eksistentiaalinen uhka, jotka muokatessaan maata pihalla murentavat myös siistin ja laitetun pihan varaan rakennettua identiteettiä.

Lehtokotiloista pääsisin mieluusti eroon itsekin. Mutta en niin kovasti, että olisin saanut mitään aikaan asian suhteen.

Jospa piha ei olisikaan näyttökoe?

Mutta kenelle ja miksi sitä pihaansa hoitaa? Jätin jo viime kesänä esimerkiksi ruohonleikkuun vähiin ja raivasin niittymäisemmäksi muuttuvalla pihallani lähinnä vain reitin pihan perällä olevalle kompostille. Pari kertaa kesässä heiluttelin viikatetta isommalla osalla pihaa.

En oikeastaan kysynyt, mitä pihojaan säntillisesti hoitavat naapurit olivat tästä mieltä, mutta eivät he ainakaan havaittavasti paheksuneet. Ja toki paheksuntaan sinänsä olisi syytä, että laiskuus näyttelee tässä touhussani merkittävää roolia.

Aikaisemmin lapseni viettivät enemmän aikaa takapihalla. Siellä oli hiekkalaatikkoa ja vuosikausia oli kiikkukin suunnitteilla kunnes aika ajoi kiikkuajatuksen ohi. Nurmikkoa hoidettiin sen vuoksi kohtalaisella säntillisyydeltä ja aina välillä piha asettui suorastaan keskiluokkaiseen normiin. Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että tällaiselle ei ole niin tarvetta enää. Pihalla mellastavat lähinnä rusakot talvisin ja lumettomana aikana siilit sekä naapuruston kissat. Kun jätin pihan hoitamatta, lisääntyivät myös pölyttäjät.

En julista tässä mitään maankäytön vallankumousta. Kukin toimikoon pihallaan parhaiten katsomallaan tavalla jos se suunnilleen lakien ja ekologisten reunaehtojen rajoissa pysyy. Mutta ihmettelen sitä, miksi meille on niin tärkeää, että piha näyttää hoidetulta. Kertooko se partaveitsellä trimmattu nurmikko lopulta ihmisen kunnollisuudesta? Kertoo se tietenkin siitä, että haluaa osoittaa kunnollisuutta, mutta ehkä voisimme opetella osoittamaan kunnollisuuttamme jollain muullakin tavoin. Autetaan vaikka ukrainalaisia, kierrätetään, pyöräillään autoilun sijaan, luovutetaan verta ja niin edelleen.

Villi piha tuottaa enemmän iloa

Eri asia ovat tietenkin myös ne kovasti laitetut pihapuutarhat, jotka pursuilevat monenlaisia tuotuja kasveja, joiden kanssa on oikeasti oltava tarkkana, että ne eivät leviä oman pihan ulkopuolelle. Tätä nykyä kai suositaankin yhä enemmän kotimaisten ja perinnekasvien istuttelua. Silloin piha joka tapauksessa todella vaatii työtä.

Kyllähän minä suunnittelen kaikenlaista. Haluaisin perustaa takapihalleni kasvimaan jahka vain osaisin, jaksaisin ja ehtisin. Mutta ennen kuin saan sitä aikaiseksi, taidan mieluiten villiinnyttää takapihaani vielä toisenkin kesän. Olen melkoisen varma, että pihasta on silloin iloa paljon suuremmalle määrälle eliöitä kuin säntillisesti hoidetusta.