Käteen tarttui Adolf Ehrnroothin kirja ja yhteiskunnallisena ajattelijana hän on kuin Teemu Selänne konsanaan

Adolf Ehrnrooth oli epäilemättä aika pätevä sotilas, mutta yhteiskunnallisista asioista hänen sanomisensa olivat melkoisen kapeakatseisia.

Sähkökatkos iski mökillä myrskyn aikaan ja pahaksi onneksi akut laitteista olivat kovin vähissä, joten someinfluenssaus oli mahdotonta muutaman tunnin ajan. Nappasin kirjahyllystä sattumanvaraisesti kirjan lyhdyn valossa luettavaksi. Käteen sattui Adolf Ehrnroothin ja Marja-Liisa Lehtosen Kenraalin testamentti (WSOY 1994).

Kun lähinaapurissa käydään sotaa, on kirja paikoitellen puhuttelevaa luettavaa. Lisäksi jalkaväenkenraalin hienovarainen itseironia siellä täällä ilahduttaa. Mutta välillä hänen ajattelunsa konservatiivisuus on kovin ummehtunutta.

Jotain on pahasti mennyt vialle kun vanhuksia potkitaan, kadullakulkijaa mukiloidaan ryöstön ja hyvin vuoksi. […] Vaikka suurin osa suomalaisista on yhä kunnollista väkeä, on syntynyt huolestuttavan nopeasti ällistyttävän suuri joukko täysin moraalittomia kansalaisia, vaarallisia toisille ja häpeäksi Suomelle. Kenen syytä tämä on? Heidän kaltaisiaan ei ollut vuosina 1917, 1918, kun Suomi taisteli ensimmäisen kerran itsenäisyydestään. Eikä heitä ollut vuosina 1939-1944, kun me jälleen taistelimme. […] Mutta sitten kasvoi kasvattajien sukupolvi, joka monesta eri syystä valitsi parhaaksi ”lyödä lössiksi”, antaa jälkikasvunsa tulla ja mennä mielihalujensa mukaan.

Ylläolevassa sitaatissa hyvin harva seikka kestäisi faktantarkistusta. ”Heidän kaltaisiaan” oli silloin. Itsenäisen Suomen historiassa ei taida olla väkivaltaisempaa ja rikollisempaa jaksoa kuin itsenäistymisen ja toisen maailmansodan välinen aika. Ja sodan aikana tietenkin oli myös monenlaista väkeä liikkeellä.

Katse taaksepäin – faktoista riippumatta

Ennen ei ollut paremmin eikä nuoriso pilalla. Kasvatus on tätä nykyä luultavasti laadukkaampaa kuin koskaan.

Tietenkään jo kirjoittamiseen aikaan eläköityneen kenraalin muistelutuokion ei tarvitsekaan kestää faktantarkistusta. Mutta Ehrnrooth ajatus kiteyttää hyvin terävästi paljon konservatiivisesta ajatusmaailmasta, jossa nuoriso on aina pilalla ja ennen oli aina paremmin. Ja hän oli pitkän aikaa usein siteerattu ja ihasteltu mielipidevaikuttaja.

Jyrki Lehtola kirjoitti kolumnissaan vähän samassa hengessä, omaan viiltävään tapaansa Teemu Selänteestä:

Ennen luulimme, että idoleidemme sisällä piili tasoja, hengen suuruutta, suhteellisuudentajua. Nyt kun kaikki saavat puhua, kun niillä on väline, jossa olla oma itsensä, kaikki on avoimemmin esillä.

Taitavana lukijoistaan elantoa saavana kolumnistina Lehtolakin osaa vetää oikeista naruista ja maalailee tarinansa kuin ennen olisi ollut paremmin. Hän väittää, että vuosituhannen alussa ”aloimme suhtautua vakavasti niihin, joihin ei olisi kannattanut suhtautua niin vakavasti ja petyimme, kun he eivät olleetkaan kohonneet samalle hengen korkeudelle kuin missä itse leijuimme.” Ei, kyllä tämäkin ilmiö on vanha kuin mikä.

Kenties rajuin näkemäni vaatimus paluusta johonkin myyttiseen menneisyyteen tuli vastaan yleisöosastokirjoituksessa Eikö kukaan valvo netin tarjontaa? (Karjalainen 8.8.2022), jossa vaaditaan äärimmäisen tiukkaa nettisensuuria Suomeen.

Kaikki minkä tekeminen ja katseleminen on kiellettyä lailla, sellaisen sisällön julkinen esittäminen ja levittäminen tulee kieltää netissä, TV-kanavilla, suoratoistopalveluissa ja koko mediassa.

Tähän verrattuna sentään kenraalikin vaikuttaa 90-luvun puheidensa perusteella hörhöliberaalilta hipiltä. Mutta ajatusketju on kohtalaisen samansuuntainen.

Suutari pysyköön lestissään

Se, mitä Ehrnrooth nimittää ”lössiksi lyömiseksi” on vain maailman muuttumista ja lastenkasvatuksen muuttumista sen mukana. Ei kai kukaan oikeasti halua, että kasvatusmetodit olisivat edelleen samat kuin viime vuosisadan alkupuolella.

Tarkoitus ei ole vähätellä Ehrnroothin ansioita maanpuolustuksen ja maanpuolustustahdon kasvattamiseksi tehdyn työn saralla. Ne ovat kiistatta mittavat. Mutta ehkä on myönnettävä, että hän ei ollut suuri yhteiskunnallinen ajattelija tai kasvattaja.

On hänellä silti kirjassaaan sellaistakin viestiä, mitä sivistyneeltä konservatiivilta sopii odottaa ja minkä toivoisi resonoivan hänen hengenheimolaistensa parissa:

Itsenäisyyteen liittyvät erittäin voimakkaasti myös nykyajan puheet kuulumisesta yhtenäiseen suureen kokonaisuuteen esimerkiksi Euroopan yhteisöön. Eikä sen tavoittelussa ole mitään pahaa eikä myöskään itsenäisyyden vastaista, kunhan samalla vaalitaan oman kansan perinteitä, kulttuuria, tapoja ja kieltä. Me voimme myös hyvin avata ovemme niille hätää kärsiville, joilla on omalla synnyinseudullaan hengenvaara.