Kaksi pakinkannellista kiehuvaa vettä
Puukko iskee kipinää tuliraudasta ja tuohi jo lähes syttyy. Muutama yritys vielä ja liekin leimahtaminen tuohesta tuo aivan omanlaisensa syvästi tyydyttävän tunteen. Muut ovat jo tuoneet pienempää risua ja isompia halkoja ja rakentaneet nuotion. Yksinkin olisi onnistunut, mutta näin se oli nopeampaa ja mukavampaa.
Samaan aikaan lapsijoukko, joka on saanut tulitikut, on saanut vetensä jo keitettyä nuotiossaan. Olemme Karhonsaaressa Pohjois-Kallavedellä Kuopion lähellä ja käynnisssä on leikkimielinen lapset vastaan aikuiset -kisa, jossa on saatava pakinkannellinen vettä keitettyä nuotiolla. Tuli on yksi niistä inhimillisen kulttuurin edellytyksistä, jonka käyttö erottaa meitä muista eläimistä. Ja nyt joukolla ihmisiä on sen tekemiseen taas vähän paremmat taidot. Maailma pelottaa vähän vähemmän.
Kasvatamme lapsiamme selviytymään yhteiskuntajärjestelmään, joka ei itsessään näytä erityisen elinkelpoiselta. Osapuilleen tähän tapaan Joensuuhun asettunut saksalainen eräopas ja aktivisti Huck Middeke kiteyttää TEDx-puheessaan Hollannissa kesäkuussa. Jos ihminen selviytyäkseen tarvitsee vain ruokaa, juomaa, suojaa ja toisten ihmisten seuraa, ja tiedämme, että kaikkea tätä itse asiassa olisi tarpeeksi kaikille miljardeille ihmisille, ja näemme, missä jamassa maailma ekologisine, sosiaalisine ja taloudellisine megakriiseineen siitä huolimatta on, niin on vaikea olla kovin eri mieltä hänen kanssaan. Eikä peli ole menetetty. Ei ole mikään mahdottomuus tehdä asioita toisin.
Selviytyminen, survivalismi on tällä hetkellä trendikästä, mutta usein se edelleen ajatellaan yksinäisen sankarin selviytymiskamppailuna kaaosta, luonnonvoimia ja muita ihmisiä (tai ehkä eläviä kuolleita) vastaan. Trendi on ihan ymmärrettävä, koska yhteiskunta on jatkuvassa kriisin tilassa, jossa on kuulemma välttämätöntä tehdä kipeitä päätöksiä. Se on yksi tapa, mutta ehkä järkevämpää ja tärkeämpää olisi miettiä yhteisön, meidän kaikkien selviytymistä. Kuinka me yhdessä voimme tuottaa sellaisen yhteiskunnan, joka ei tuhoa itseään? Vanhemmuus on siinä tietenkin avainasemassa. Meidän pitäisi pystyä kasvattamaan lapsemme rakentamaan se yhteiskunta, joka kykenee selviytymään.
Se lapsijoukko Karhonsaaressa sai yhdessä tehtyä ne tulet. Joku oli tarpeeksi vanha tulitikkuja käyttämään, toinen oli tehnyt nuotioita ennenkin ja kolmas, neljäs ja viides hakivat sytykkeitä ja joku kävi vielä päivittelemässä aikuisten hitautta. Kaksi pakinkannellista vettä kiehautettiin.
Huck Middeken puhe:
