Jos jonkun uusperheaiheisen kirjan luet, niin lue Laura Frimanin Uusi perhe

Oma polkuni ydinperheestä vuoroviikkosysteemiin ja lopulta uusperheeseen on ollut helppo kun vertaa ympäriltäni kuultuihin moniin tarinoihin.

En ole myöskään valmis jakamaan henkilökohtaista ja intimimiä sekä muidenkin ihmisten yksityisyyden piiriin menevää erityisen paljoa julkisesti. En, vaikka tässä vanhemmuusaiheista blogia jo yli kymmenen vuotta on kirjoitettu.

Sen vuoksi en koskaan olisi voinut enkä halunnut kirjoittaa sellaista kirjaa kuin Laura Frimanin Uusi perhe eli miten päädyin elämäni hulluimpaan seikkailuun. (Gummerus 2026).

Mutta hyvä tavaton miten loistava kirja se on!

Laura Friman: Uusi perhe eli miten päädyin elämäni hulluimpaan seikkailuun. Gummerus 2026. 192s.

Kuinka tehdä kaikki väärin

Friman kertoo lähteneensä alkujaan kirjoittamaan kattavaa uusperheaiheista tietokirjaa, mutta todenneensa, ettei pysty eikä halua sellaista kirjoittaa. Niinpä hän kirjoitti syvästi henkilökohtaisen, viiltävän rehellisen ja hyvin elämänmakuisen kirjan. Kirja on usein hauska ja ajoittain aidosti koskettava.

Ei myöskään aina ole positiivinen asia, että kirjailija itse lukee kirjansa äänikirjaksi, mutta nyt on. Friman toki onkin myös äänityöläinen.

Kirjassa käydään läpi kuinka hän erosi lastensa isästä ja tapasi pian sen jälkeen uuden miehen.

Uuden miehensä kanssa hän teki kaiken niin väärin kuin uusperheaiheisen asiantuntijatiedon varassa vain voi. Pari kaikkine lapsineen muutti yhteen, ahtaisiin olosuhteisiin aivan liian nopeasti. Sokeassa rakkauden ja katteettoman optimismin huumassa idea tuntui hyvältä ja oikealta.

Seurasi myrksyisiä, hyviä, huonoja, helppoja ja vaikeita hetkiä kun arjet rymisteltiin yhteen. Loppujen lopuksi pari ja uusperhe näyttää silti selvinneen tästä kaikesta ainakin siihen saakka, mihin kirjan aikajänne kantaa.

Harvinaisen hyvää vertaistukea

Friman ei kirjassa säästele itseään ja puolisokin tuntuu antaneen hyväksyntänsä hyvin hankalien, intiimien asioiden jakamiseen. Lapset käsitellään riittävällä hienotunteisuudella ja hekin pääsevät ääneen. Kirja toiminee aivan poikkeuksellisen hyvänä vertaistukena uusperhetilanteissa kamppaileville. Monille siinä varmasti auttaa myös sosiaalisen median ja radion välityksellä rakentunut parasosiaalinen suhde Frimaniin.

Erityisen ansiokasta on, että Friman äitinsä muistutuksesta huomaa ottaa mukaan kuvioon myös isovanhemmat, joille uusperheeseen sopeutuminen lienee hyvin usein hankalaa. Siihen on olemassa vielä vähemmän valmiita malleja kuin isille ja äideille.

Sellainen rajaus on ehkä hyvä mainita, että Friman on urbaani, hyvin toimeentuleva, trendikäs kaupunkilainen ja kirjoittaa kaltaisilleen. Kolmivuorotyötä painava, silti toimeentulonsa kanssa kamppaileva, palvelujen katoamista ympäriltään seuraava, persujen ja keskustan välillä heiluva duunari itäsuomalaisessa pikkukaupungissa tai maaseututaajamassa ei ehkä saa kirjasta ihan yhtä paljon irti.

Uusperheestä kirjoitettu yllättävän vähän

Kuten tässäkin kirjassa huomataan, on uusperheistä kirjoitettu itse asiassa aika vähän tietokirjallisuutta. Vielä vähemmän on kirjoitettu sellaista tietokirjallisuutta, jota moni jaksaa lukea. Minulla on kyllä esimerkiksi Hannariikka Linnavuoren, Minna Murtorinne Lahtisen ja Kirsi Heikinheimon Kaksi kotia — Selviytymisopas vuoroasumiseen (Vastapaino 2020), mutta tunnustan, että siellä se jossain hyllyssä odottaa edelleen lukemistaan. Selailua pidemmälle en siinä päässyt. Vakavahenkinen ja perusteellinen tietokirja aiheesta on epäilemättä laadukas, mutta meillä kahteen kotiin ja vuoroviikkosysteemiin siirryttiin niin vaivattomasti, että kirja ei tuntunut henkilökohtaisesti niin tärkeältä.

Tavallaan myöskään Frimanin Uusi perhe ei tunnu sellaiselta, että juuri minun elämäntilanteessani se oli nyt pakko lukea. En lukenut sitä niinkään itseapukirjana vaan yhteiskunnallisesti tavattoman kiinnostavana, tärkeänä sekä erittäin hyvin kirjoitettuna teoksena. Varmasti se toimii monelle myös itseapuna.

Eikä siitä tietenkään haittaa ole, että uppoutuu vertaistukeen silloinkin kun sen tarve ei erityisen akuutti ole.

Pasi Huttunen