Itsenäisyys on sitä, että meillä on vapaus tunaroida ja onnistua haluamallamme tavalla
Olen aina tuntenut jonkinlaista kyynistä varmuutta siitä, että reserviläinen kun olen, niin jos käsky käy, lähden. Vasta seuraava asia on sitten ollut kipuilu siitä, onko siinä mitään järkeä. Tällä hetkellä olen enemmän sillä kannalla, että ehkä meillä tosiaan tässä Suomeksi kutsutussa on jotain, jota kannattaa puolustaa. Ehkä oikeasti kannattaisi lähteä.
Karjalaisen pääkirjoituksessa puetaan sanoiksi syy olla reserviläinen:
”Meillä on eurooppalaiset laajat kansalaisvapaudet. Suomessa saa ilmaista mielipiteensä vapaasti ja toteuttaa osaamistaan ja persoonallisuuttaan sukupuoleen katsomatta. Suomalaisille itselleen tämä on välillä niin itsestään selvää, ettei sitä joka hetki, etenkään lumettoman loppusyksyn pimeydessä, osata arvostaa.”
Itsenäisyyspäivänä vuonna 2019 listasin kymmenen syytä siihen, miksi Suomi on maa, jossa elän mielelläni. Seison listani takana edelleen.
Suomi on uskomus
Vihreä poliitikko ja tutkija sekä karjalaisuusaktiivi Tuomo Kondie muistutti näin itsenäisyyspäivänä somessaan, että ”nationalismi on Suomen voimakkain uskomusjärjestelmä ja itsenäisyyspäivä sen pyhin juhla. Siksi siitä taistellaan ja siitä on pakko taistella.” Tämä on aivan totta muutoin, mutta voi olla, että perhe saattaa olla vielä voimakkaampi uskomusjärjestelmä jopa Suomessa. Ja nämä tietysti kietoutuvat aika tiukasti toisiinsa.
Itsekin karjalaista sukua olevana ja sitä kautta tavallani myös saamelaisten tilanteeseen ymmärtävästi suhtautuvana on helppo todeta, että tässä meidän uskomusjärjestelmässämme ammmottaa isoja reikiä, jotka eivät ehkä edes ole paikattavissa. Silti en heitä sitä roskikseen.
Mietin asiaa lasteni kannalta, jotka ovat kasvaneet yhteiskunnassa ja ympäristössä, jossa peruspalvelut on saatu ehkä vähän niin ja näin, mutta kuitenkin, nälkä ei ole ollut, luonto on ollut lähellä eikä heidän ole tarvinnut jo alakouluikäisenä opetella ylhäältä saneltua historiatulkintaa ja tiedettä sekä tutkimusta hyljeksivää, taidevihamielistä todellisuuskäsitystä, jossa pääasia on kumartaa Trumpia tai Putinia tai vastaavia. Suomessa ei kouluja ole ala-asteesta lähtien valjastettu autoritaarisen johtajan palvontaan. Meillä ei ole kasvavia listoja kielletyistä kirjoista.
Uskoa tulevaan palautettava
Meillä on monenlaisia valtavia ongelmia tässä maassa. Sotejärjestelmämme on tulkinnasta riippuen romahtanut tai romahduspisteessä. Olemme kahdella EU:n tarkkailuluokalla, joista vakavampi ja huolestuttavampi on sosiaalisen eriarvoisuuden kasvusta johtuva. Meillä on monenlaisia prosesseja käynnissä, jotka heikentävät niitä paikkoja ja tiloja, joissa demokratiaa toteutetaan. Samaan aikaan viranomaisille pyritään kasaamaan entistä enemmän valtaa ja mahdollisuuksia meidän tarkkailemiseemme ja kontrolloimiseemme. Ihmisen oikeus olla aidosti ja julkisesti oma itsensä ja rakastaa ketä haluaa on taas yhä enemmän kyseenalaistettuna.
Meidän on vietävä Suomea suuntaan, joka palauttaa nuorille uskoa tulevaisuuteen. Lapsen maailman päätoimittaja Ulla Siimes muistuttaa pääkirjoituksessaan, että meidän, nykyistä enemmän iskussaan olleessa hyvinvointivaltiossa kasvaneiden on syytä tunnistaa etuoikeutemme.
”Hyvinvointivaltion lellikkinä on helppoa ajatella, että yhteiskunnassamme jokaisella on mahdollisuus menestyä. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei ole enää totta. Sosioekonominen tausta vaikuttaa entistä enemmän muun muassa oppimistuloksiin ja sen myötä nuorten tulevaisuuteen. Meidän aikuisten on päätöksillämme käännettävä suunta ja annettava aihetta uskoa tulevaan.”
Siimes on kasvanut ajassa, jolloin sosiaaliturva jatkuvasti parantui ja palvelut olivat vahvat. Minä olen sitä polvea, joka jo laman takia puolitteli koululaisena pyyhekumeja, mutta ei hyvinvointivaltio vielä silloinkaan niin romuna ollut kuin nyt.
Meillä on silti edelleen kaikki mahdollisuudet päättää yhdessä, mihin suuntaan me tätä maatamme viemme. Ja sitä me täällä puolustamme.