Demokratia ei toimi jos et osallistu – mene sunnuntaina äänestämään jos et jo ennakkoon sitä tehnyt

Istuksimme rakkaani kanssa rannalla ja siihen sattui uimareissulleen jonkin verran meitä vanhempi mies, joka herkesi keskustelemaan. Ensin puitiin se, miten kaikki hinnat vaan nousevat ja kaverilta Puolasta sentään saa kaljaa, paristoja ja crocseja halvemmalla vaikka kuljetuskustannuksetkin huomioi. Sitten hän puhkesi monologiin siitä, miten oli armeija-aikoinaan hyvä tarkka-ampuja ja lähtisi nytkin tarkka-ampujaksi Ukrainaan jos olisi nuorempi. Elämme aikaa, jolloin satunnainen small talk on yhä useammin tällaista.

Lapsemmekin elävät tässä ilmapiirissä ja Karjalainen uutisoikin äskettäin tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan Venäjän rajan läheisyys pelottaa lähes joka toista itäsuomalaista 15–30-vuotiasta nuorta. Saman tutkimuksen mukaan lähes 70 prosenttia nuorista koki, etteivät poliitikot ymmärrä heidän kaltaistensa arkea. Tämähän ei ole kerrassaan millään tavalla yllättävä tutkimustulos. Samalla se kertoo surullista kieltään siitä, että demokratia tosiaan on kulunutta fraasia käyttääkseni rikki. Ei meillä ole varaa tällaiseen.

Sunnuntaina heti kuntavaalien jälkeen tärkeimmät vaalit

Sunnuntaina on eurovaalien varsinainen äänestyspäivä. Ainahan on sanottu, että juuri nämä vaalit ovat erityisen tärkeät, mutta nyt se tuntuu tavallista paljon vähemmän tyhjältä korulauseelta. Seuraavan kauden aikana Euroopalla on valtavia asioita tehtävänään. On oikeasti merkitystä, millaiset 15 meppiä Suomesta sinne äänestetään.

Kuva Pietarista

Lapsistani kumpikin tulee pian asevelvollisuusikään. En usko, että heitä ollaan sotaan kiskomassa, mutta he tekevät valintojaan asepalveluksen suorittamisesta tai suorittamattomuudesta aivan erilaisessa maailmassa kuin minä aikanani tein. Minun aikanani kuvitteellinen vihollinen nimettiin kirjaintunnuksella ja vaikka se tuli idästä, varottiin visusti sanomasta sanaa Venäjä. Tätä nykyä mietitään, autetaanko Ukrainaa sodassa Venäjää vastaan vain aseita ja muuta materiaaliapua sekä Venäjää tuomitsevia lausuntoja lähettämällä ja pakotteita asettamalla vai lähetetäänkö myös sotilaita.

EU näyttää suuntaa myös muulle maailmalle

Lapsillani on pian edessä oppivelvollisuuden loppuminen ja he tekevät valintojaan siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu. Suomen hallitus on nyt maksuttomuuden rajoittamisella luonut vahvan kannustimen lopettaa toisen asteen opinnot kesken oppivelvollisuuden loppuessa, mutta ilmeisesti lapseni eivät sentään aio tehdä niin.

Brysselissä sorvattavat päätökset muodostavat suuntaa sille, millaisia mahdollisuuksia korkeakoulut, ammattillinen koulutus ja työelämä heille tarjoavat. Haastattelin Outokummun Seutuun nyt Euroopan parlamentista poisjääviä meppejä ja esimerkiksi Miapetra Kumpula-Natri (sd./S&D) ennakoi seuraavan kauden isoja asioita:

”Kilpailukyky ja uusi teollistuminen eli työpaikkojen synnyttäminen EU:hun. Poliittinen vääntö koskee sitä, onko työntekijöillä kuitenkin suojaa.”

Geopoliittisen tilanteen kärjistyminen laittaa meidät pohtimaan, onko meillä Euroopassakaan enää varaa demokratiaan, tähän asti tunnustetun oikeusvaltioperiaatteen ylläpitämiseen ja näin laajoihin yksilön oikeuksiin. Meillä on oltava varaa ja meillä pitäisi olla myös varaa ja keinoja tukea toisinajattelijoita Venäjän kaltaisissa diktatuureissa. Seuraavien viiden vuoden ajan mietitään paljon Euroopan unionin laajentumista itään, joten nämä kysymykset ovat sitäkin enemmän esillä.

Kuva Brysselistä

On koko maailman mittakaavassa aivan mullistavan suuri kysymys, kääntääkö Eurooppa kohti sotataloutta siirtyessään selkänsä taistelulle ilmasto- ja biodiversiteettikriisä vastaan. Eurooppa tosiaan näyttää tässä suuntaa maailmalle. Suomalaiset populistit puhuvat mielellään siitä, että meidän pienen kansamme toimilla ei ole mitään merkitystä eikä meidän siksi kannata tehdä liikaa, mutta tosiasia on, että osana Euroopan unionia meidän pienen kansamme toimilla on ollut paljon kokoaan suurempi merkitys koko ajan. Osaava, verkostoitunut ja työteliäs meppi on yllättävän suuri vaikuttaja.

Meitä ärsyttävät pahviset pillit ja uudenlaiset korkit, mutta loppujen lopuksi kaikki niihinkin liittyvä sääntely lähti todenteolla liikkelle siinä vaiheessa kun eteemme tulvi kauhukuvia valtamerissä kelluvista suurista muovilautoista ja muovijätteen tappamista eläimistä. Me emme vain halunneet sitä sääntelyä, me vaadimme sitä ja Euroopan unioni teki sitä.

Luultavasti luet tätäkin blogitekstiä, koska joku fiidi sosiaalisessa mediassa tarjosi sitä sinulle. Uskallan väittää, että tässä blogipostauksessa faktat pitävät suunnilleen paikkansa, eikä esimerkiksi Venäjä ole maksanut minulle siitä, että trollina syytäisin fasistisen hallinnon linjausten mukaista sekavuutta ja kaaosta mahdolllisimman monen luettavaksi. Sitä en kuitenkaan uskalla väittää, että se somealusta olisi osannut suunnata tämän postauksen sinun fiidiisi eettisesti ja laillisesti kerätyn tiedon perusteella. Tiktok on ollut helppo nostaa tikunnokkaan, koska se on muun arveluttavuutensa lisäksi myös Kiinan ase hybridisodassa. Eivät muutkaan somealustat silti juuri parempia ole.

Sosiaalista mediaa koskevaa säätelyä ei kyetä tekemään kansallisesti, mutta Euroopan tasolla kyetään. Ja onneksi myös tehdään. Siinäkin on valtavia, monimutkaisia kysymyksiä selvitettävänä.

Etäinen, monimutkainen ja silti niin tärkeä

Kuva Strasbourgista

Euroopan unionista puhutaan rauhanprojektina ja se on sitä, mutta unioni perustettiin itse asiassa edistämään vapaata kauppaa. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna, että unioni perustettiin suitsimaan liiallista kansallista suvereniteettia eli liiallista demokratiaa. Sittemmin EU on haluttu hilata demokratian suitsisimisen sijaan demokratiaa ylläpitäväksi ja lisääväksi organisaatioksi. Se vain on vaikeaa, koska unioni kantaa edelleen sitä etäisyyden ja tietoisesti tuotetun byrokraattisen monimutkaisuuden ja sekavuuden perintöä.

Siksi EU on meille niin etäinen ja vieras, vaikka se samaan aikaan on meidän jokaisen kannalta hyvin tärkeä. Esimerkiksi haastattelemani Kuntaliiton Brysselin toimiston johtaja Ilari Havukainen muistutti helmikuussa julkaistusta Kuntaliiton Åbo Akademin kuntatutkija Siv Sandbergilta tilatusta selvityksestä, jonka mukaan 45 prosenttia kuntien asioista juontaa juurensa EU:hun.

Itäsuomalaista voi muistuttaa EU:n merkityksestä myös ihan rahaan vetoamalla. Aluekehitysjohtaja Eira Varis Pohjois-Karjalan maakuntaliitosta kertoi minulle, että siinä, missä Suomi maksaa Euroopan unionille keskimäärin 170 euroa vuodessa per nuppi, saa esimerkiksi pohjoiskarjalainen yli 700 euroa.

Tarvitsemme kipeästi hyvän Euroopan parlamentin

Kuva Viipurista

Joskus kuulee sitä vaivaannuttavaa ajatusta ihan sivistyneiltä, älykkäiltäkin ihmisiltä, että he eivät äänestä vaaleissa, koska kyllä ne asiat ovat hyvin hoidossa. Eivät ne ole. Demokratia ei toimi kunnolla jos juuri sinä et päätöksentekoon osallistu.

Eurovaalit ovat heti kuntavaalien jälkeen tärkeimmät vaalit Suomessa. Mene äänestämään sunnuntaina jos et ennakkoon käynyt äänestämässä. Pidä edes sinä osaltasi huolta siitä, että äänestysprosentti ei jää niin surkean alhaiseksi kuin sen on ennakoitu jäävän. Me ihan oikeasti ja todella kipeästi tarvitsisimme hyvän, toimintakykyisen Euroopan parlamentin.

Kerrankin pääsen vakavissani käyttämään Simpsonit-sarjan koko läntiselle maailmalle popularisoimaa huudahdusta: ”Won’t somebody please think of the children?!” (Eikö kukaan ajattele lapsia?!).

Pasi Huttunen