Älylaitteiden käyttöön kouluissa on saatava tolkku mutta pelottelukolumnit ja populismi lähinnä vaikeuttavat asiaa

Älylaitteet kuohuttavat jatkuvasti – hyvästä syystä – ja nyt asia on ollut esillä myös hallitusneuvotteluissa kun Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ilmeisesti haluaisi kieltää niiden käytön kouluissa. Asiaan innostui ottamaan kantaa myös Sanna Ukkola kolumnissaan (Iltalehti 1.6.2023). Ei se ikävä kyllä kovin hyvä kolumni ole. Sääli, koska aiheesta tarvittaisiin laadukasta keskustelua. Kolumnissa keskitytään kauhisteluun ja sekoitetaan sumeilematta kaksi asiaa. Laitteita käytetään oppimiseen osana oppimissuunnitelmia ja lisäksi oppilaat viihdekäyttävät laitteitaan.

Aloitetaan siitä, että laitteita käytetään oppimiseen. Totta kai laitteita pitää olla opetuskäytössä. Ei kouluissa enää voida mennä pelkästään lyijykynän ja ruutupaperin avulla, eikä sellaista pidä tavoitella. Kyllä meidän pitää valmistaa lapsia nykymaailmaan eikä 1950-luvulle, vaikka ennallistamisasetuksessa halutaankin metsät ja järvet 50-luvun tilaan. Ja nyt kun tämä on sanottu, on tietenkin oltava myös se kynä ja paperi. En tarkkaan tiedä minkä verran tällä hetkellä on, mutta luultavasti pitäisi olla enemmän. Ihan vaikka jo sen takia, että käsin kirjoittamalla oppiminen on erilaista ja usein luultavasti tehokkaampaa kuin näppistä näpyttämällä. Kehollisuudella on merkitystä tässä.

Sitä markkinaulottuvuutta tulisi nostaa esiin paljon enemmän ja onneksi Ukkolakin tekee niin. Meidän koulutusjärjestelmämme on ollut ihan täysin isojen laite- ja softafirmojen vietävissä eikä asiasta ole oikeastaan missään vaiheessa käyty kriittistä keskustelua. Eikä taideta käydä ikävä kyllä nytkään.

Käytön rajoittamiseen riittää kyllä perusteita

Sitten tämä viihdekäyttö. Ukkolan kolumista saa käsityksen, että koulu on laitteiden suhteen täysi villi länsi. Kyllähän kouluissa rajoitetaan voimakkaasti laitteiden käyttöä. Alakoulussa ainakin täällä minun lasteni koulussa rajoitetaan niiden käyttöä myös välitunneilla. Niin pitääkin tehdä. Yläkoulussa on sitten vapaampaa, mutta ei sielläkään puhelimia viihderäplätä opettajan silmien alla oppitunnin aikana.

TIlanne ei silti ole halinnassa. Suoraan sieltä juoksuhaudoista kommentoimaan tavoitettu Lapsellisten miesten opettajakaksikko Otto ja Antti toteavat, että keskittyminen ja oppimistulokset ovat huonontuneet älylaitteiden vuoksi. Jos opettajan on jatkuvasti kytättävä milloin kukakin vehjettään salaa räplää, kuormittaa se paljon ja vaikuttaa opetustyöhön. Hyvin samankaltaisia ajatuksia summailee myös Tiede-lehden tuottaja Tiina Huttu ilman kauhistelua ja huutomerkkejä pärjäävässä, vahvasti puhuttelevassa kolumnissaan (Helsingin Sanomat 5.6.2023).

Käytön rajoittamiseen olisi kyllä perusteita.

Jos kännykät kielletään, koulujen on tietenkin luotava tehokas kanava ja välineet siihen, että vanhempi tavoittaa tarvittaessa lapsensa ja päinvastoin. Mikään Wilma ei ole sellainen. Kouluissa on myös oltava sitten turvallinen ja kätevä tapa säilyttää laitetta koulupäivän ajan – jonkinlainen laitenarikka, jossa vehkeet ovat valvottuna ja lukkojen takana.

Jeesustelu ei auta kun ongelmana on vahingollinen normi

Miksi asia sitten on niin tavattoman vaikea? Miksi me hankimme lapsillemme aivan liian kalliita laitteita jo alakoulun alkuun. Ei kyse ole siitä, että suomalaisvanhemmilla olisi etenkään näinä aikoina löysää rahaa vaan normia on hiljalleen hivutettu sellaiseksi. Meillä on niin vahva oletus, että koululaisilla ehkä ihan alakoulun alaluokkia lukuunottamatta on älyvehje. Ja usein jo ekaluokkalaisillakin. Toiminta ja käytännöt sitten menevät sen normin mukaan. On siis ihan todellinen ulosjäämisen riski lapselle jos sitä saakelin vehjettä ei ole. Ja vanhemman päässä tämä riski tietysti kasvaa kauheaksi, todellisuutta suuremmaksi möröksi, koska normin mukaan eläminen on täällä aivan hirvittävän tärkeää.

Älylaitteet eivät katoa minnekään. Vaikea sanoa saako Purra niitä edes Ukkolan tulituella tapeltua kouluista pois, mutta jollakin tapaa asia on saatava hallintaan. Haaveilen erityisesti siitä, että vanhemmat jotenkin yhdessä löytäisivät yhteisen sävelen siinä, että lapsille ei ennen yläkouluikää hankittaisi niitä älypuhelimia. En vielä pidätä hengitystäni.

Pasi Huttunen