Unohtunut kirja-aarre
Muutimme jokin aika sitten uuteen kotiin. On ihanaa, kun uudessa kodissa on kaikille enemmän tilaa ja juuri meidän perheelle toimiva pohjaratkaisu. Lapsiperheen muuttorumba on kuitenkin aina ihan kamala puristus.
Olen nyt muuton yhteydessä käynyt läpi myös kaikki perheemme lastenkirjat. Arkistoin kellariin ison kasan pienten lasten kirjoja, joita perheemme koululaiset eivät enää lue, mutta jotka ovat jossain vaiheessa olleet heille tärkeitä. Vaikka en ole kova tavaran harmstraaja, haluan säilyttää kaikki tärkeät lastenkirjat.
Nämä kirjat eivät ole tavallisia kirjoja, ajattelin pakatessani lastenkirjoja kellariin, ne ovat kirja-aarteita.
Mutta sitten muuttolaatikosta osui käteeni lasten runokirja, jota en muistanut ollenkaan. Kirja, joka on aivan kerta kaikkiaan aarre jo ihan itsessään. Kirja, jota en ole ikinä lukenut lapsilleni, vaikka takuulla olisin lukenut, jos vain olisin muistanut, että sellainen lastenhuoneen kirjahyllystä löytyy.
Tämä Vladimir Reinelin kirjoittama ihanuus on nimeltään Ihmeellinen musiikki ja se on julkaistu Tsekkosslovakiassa vuonna 1969. Olen luultavasti löytänyt kirjan joskus kirpputorilta, sillä en muista sitä omasta lapsuudestani. Se henkii vanhojen nukkeanimaatioiden tunnelmaa. Kuvat ovat vahvat ja lumoavat.
Ihanimpia ovat kuitenkin kirjan runot. Ne ovat poukkoilevia, eikä niissä ole riimejä tai muutakaan järkevää rakennetta. Jokainen kirjan runo esittelee persoonallisella tavalla yhden soittimen. Mukana on oma runo esimerkiksi viululle, klarinetille, harpulle, kontrabassolle ja käyrätorvelle. Kenties kirjan alkuperäiskielisessä painoksessa tekstit jäljittelevät soitinten ääniä tai musiikin tunnelmaa. Suomenkielisessä versiossa yhteys tunnelmaan korostuu.
Tämä erilainen kirja-aarre lumosi minut. En pakannut sitä kellariin, vaan varasin sille aitiopaikan uuden kotimme kirjahyllystä.
