Suorapuheista lastenrunoutta
Koulut ja päiväkodit ottavat kaiken ilon irti satavuotiaasta Suomesta. Sekä Karhuntassun päiväkodissa että Sudenkuonon ja Ketunhännän koulussa itsenäisyyspäivän juhlallisuudet jatkuvat tänä vuonna kokonaisen viikon ajan. Juhlaviikkoa varten lapset ovat opetelleet koko joukon isänmaallisia lauluja.
Vähitellen juhlahumu on siirtynyt innokkaiden musikanttien mukana kotiin. Viime päivinä lapset ovat väen vängällä halunneet kuunnella unimusiikiksi Maamme-laulun kuorosovituksia.
Enpä olisi uskonut ikinä kokevani mitään tällaista.
Mutta niinhän se on, että lasten aivopesu onnistuu aina, kun sen tekee juhlan varjolla.
On outoa, että itsenäisyyspäivän juhlallisuudet kouluissa ja päiväkodeissa ovat luonteeltaan näin perinteistä, vaikka ainakin minulle vuosi 2017 edustaa ennen kaikkea muutosta ja tulevaisuutta, jossa kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Hyvässä ja pahassa.
Miettikääpä vaikka: Donald Trump aloitti Yhdysvaltain presidenttinä, tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin, ilmastonmuutosta koskeva uutisointi otti harppauksen eteenpäin, hallitus melkein erosi ja Mauno Koivisto kuoli. Oli ensin vauvakato, sitten vaalivauva ja hännänhuippuna Kalevauva.fi. Oli Me too -kampanja, joka osoitti suomalaistenkin olevan valmiita muutokseen. Viimeistään, kun Espoosta tuli uusi Itä-Helsinki, kaikki kääntyi päälaelleen.
Yksi kirja kuvaa omaa kokemustani vuodesta 2017 paremmin kuin muut. Se kirja on Jukka Itkosen Aprillipäivä, jonka on kuvittanut Camilla Pentti.
Aprillipäivä ei kikkaile, mutta se ketkuilee. Se katsoo tarkkanäköisesti suoraan suomalaisuuden muutospisteeseen. Aprillipäivän runoissa puhuja ottaa lapsen muodon ja nauraa räkättää aikuisten homeiselle puheenparrelle.
Samaan aikaan Aprillipäivä on konstailematon paketti suorapuheista lastenrunoutta. Se on, eikä esitä. Ei pilkkaa, mutta havainnoi ja kommentoi välillä häijysti, välillä hellästi opastaen. Monet instituutiotkin saavat kuulla kunniansa. Itsenäisyyden juhlavuoden juhlallisuuksia Itkonen spekuloi runossaan Isänmaallinen runoilija:
Hän tahtoi omaa Isänmaataan
säkein ylistää.
Ja sitten, yhtä äkkiä
hän osti sata säkkiä,
ripusti ne lipputankoon
tuuleen liehumaan.
Ja sekös sai naapureiden
sapen kiehumaan.
Kuului ääni mitä äkein:
”Meidän Isänmaata ei
ylistetä säkein!”
Aprillipäivä myös näyttää, kuinka varmaa on, että meistä aikuisista yksikään ei osaa ennustaa tulevaisuutta. Sen sijaan tulevissa sukupolvissa asuu sellaista uutta ihmisyyttä, josta me aikuiset emme osaa edes unelmoida. Miten hyvin Itkonen onnistuukin kuvaamaan tämän ajatuksen. Hänen on oltava paitsi taiteilija myös meedio.
Aprillipäivä sopisi täydellisesti vuoden 2017 edustajaksi Ylen Kirjojen Suomi -hankkeen kirjalistaan, johon on valittu kirja jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Sallisin Jukka Itkoselle ilomielin tämän huomionosoituksen pitkästä työstä suomalaisen sanataiteen parissa.
Ja ennen kaikkea: Vuotta 2017 kuvaavan kirjan on oltava lastenkirja!
P.S. Mitä mieltä olette Kirjavinkkariyhdistyksen 101 LaNu-kirjaa -listasta?
