Mitä kirjoja lapset toivovat joululahjaksi?
Meidän perheessä lapset kenties luulevat, että heidän on pakko toivoa joululahjaksi kirjoja. Tämä saattaa johtua siitä, että olen aina tiukkapipoisesti vaatinut, että joululahjaksi voi toivoa vain yhtä itselle tärkeätä juttua. Tämä tärkeä juttu voi olla lelu tai vaikka joku urheiluväline. Yhden tärkeän jutun lisäksi voi sitten toivoa kirjaa.
Aika tiukka meininki, mutta tällä samalla linjalla jatketaan tänäkin vuonna.
Siihen, minkälaisia kirjoja lapset joululahjaksi toivovat, en kuitenkaan yritä vaikuttaa. Sitä tulee jatkuvasti suositeltua lapsille niin paljon luettavaa, että välillä on ihan kiinnostavaa tarkkailla hieman ulkopuolelta sitä, minkälaiset kirjat todella kiinnostavat lapsia niin paljon, että he haluaisivat omistaa ne.
9-vuotias Ketunhäntä toivoo tänä vuona joululahjaksi Liz Pichonin Tom Gates -sarjan Mestarioppilas. Perhe, kaverit ja karvaiset otukset -kirjaa sekä Erin Hunterin Soturikissat -sarjan kirjoja.
Olen vasta viime aikoina todella ymmärtänyt, että Ketunhäntä pitää kirjoista, jotka ovat ns. sukupolvikokemuksia. Hän haluaa keskustella lukemistaan kirjoista kavereidensa kanssa ja olla perillä kirjoista, joista muut puhuvat. Hänelle on turha tyrkyttää joitain itselle tärkeitä klassikoita. Hän haluaa lukea nykyaikaista lastenkirjallisuutta.
Myös 8-vuotiaan Sudenkuonon kirjamaku on ikätasoinen. Hän toivoo joululahjaksi Lasse Anrellin Futisjunnut -sarjan kirjoja, jotka on kuvittanut Anna-Karin Garhamn. Etenkin sarjan kolmas osa Kotikenttien kingi kiinnostaa, sillä sitä Sudenkuono ei ole vielä lukenut.
On kivaa, että Sudenkuono on innostunut tästä jalkapallon maailmaan sijoittuvasta helppolukuisesta kirjasarjasta. Nyt tokaluokkalaisena Sudenkuono on osoittautunut hieman nirsoksi lukijaksi. Hän suhtautuu yleensä kaikkiin kirjoihin ensin pienellä varauksella, mutta kun luen jotakin kirjaa aluksi hetken ääneen, Kuonolainen innostuukin usein ja lukee sitten kirjan itse loppuun.
6-vuotias Karhuntassu toivoo saavansa lahjaksi dinosauruskirjan. Hänellä ei ole mielessä juuri tiettyä kirjaa, mutta kuulemma sellainen kirja olisi hyvä, jonka kuvat olisivat ”valokuvia”. Itse luulen Karhuntassun haikailevan erityisesti Dorling Kindersleyn Dinosaurukset – Pikkujättiläinen -kirjan perään.
Karhuntassun lukutaito on nyt sillä tasolla, että hän osaa lukea yksittäisiä sanoja. Kokonaisten lauseiden lukeminen, tai tarkemmin sanottuna luetun ymmärtäminen, ei oikein vielä onnistu. Tässä lukutaidon vaiheessa erilaiset lasten tietokirjat ovat toimivia; niistä voi rauhassa tavata sanan sieltä ja toisen täältä ja päästä vähitellen kärryille siitä, mistä tekstissä on kyse.
Huomenna sitten selviää, mitä kirjoja lahjapaketeista tänä vuonna kuoriutuu.
Oikein rauhallista joulua kaikille!
