Minkä kirjan lapsi itse valitsee?

Tein pienen arkisen ihmiskokeen: Vein lapset kirjastoon ja annoin heistä jokaisen lainata kaksi kirjaa.

Tarkoitukseni oli tarkkailla, minkälaisia kirjoja lapset ihan itse haluavat lainata, joten yritin pysytellä taustalla hiljaa ja huomaamattomana. Kaikki onnistui hyvin siihen asti, kunnes kompastuin kirjakärryyn ja aiheutin vahingossa hirveän mekkalan. Mutta ei siitä sen enempää.

Olen analysoinut lasteni lukijaprofiileja ja kirjamieltymyksiä täällä blogissa oikeastaan vähän väliä, joten ajattelin, että on tarpeellista antaa myös lasten omien kirjavalintojen puhua puolestaan.

Tässä siis Kiikkuvan kirjapyllyn lasten ihan itse valitsemat lainakirjat:

8-vuotias lukee yksin ja yhdessä

Ketunhännän valinnoissa näkyy edelleen hyvin voimakkaana jatkuva Aku Ankka -buumi. Tällä kertaa mukaan tarttui sarjakuvakirja Näin naapurissa (toim. Riku Perälä, Ville Viitanen ja Mika Äärilä). ”Kuvitelkaapa, millaista olisi asua Aku Ankan naapurissa!”, kirjan takakannessa kehotetaan. Luulen, ettei Ankkalinnan asukkaaksi eläytyminen tuota ainakaan Ketunhännälle minkäänlaisia ongelmia.

Ketunhännän toisen lainakirjan, Erin Hunterin Soturikissat-sarjan ensimmäisen osan Villiin luontoon olimme varanneet kirjastosta yhdessä jo etukäteen, joten sitä ei voi täysin pitää Ketunhännän omana kirjavalintana. Ketunhäntä nauttii kuitenkin edelleen yhteisistä lukuhetkistä aikuisen kanssa, joten sikäli lainakirja kuvaa hänen tämänhetkistä lukijaprofiiliaan hyvin. Lisäksi Ketunhäntä rakastaa fantasiaa ja kissoja. Soturikissat-sarja kuvaa ikiaikaisten villikissaklaanien sotureiden seikkailuja ja on äärettömän suosittu kouluikäisten lukijoiden keskuudessa. Toivon, että se imaisisi mukaansa myös Ketunhännän.

7-vuotias haluaa olla pieni

Sudenkuonon kirjavalinnat eivät nekään yllättäneet. Sudenkuono on hyvin sarjauskollinen lukija. Lisäksi olen huomannut, että vaikka hän koulussa lukeekin jo koululaisille suunnattuja helppolukuisia lastenromaaneja, kotona hän haluaa edelleen olla pieni ja uppoutua kuvakirjan kanssa aikuisen kainaloon. On varmasti ristiriitaista olla ekaluokkalainen lukija; samaan aikaa iso ja pieni.

Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä Virtasta -sarjan kirjoja luetaan perheessämme yhä uudestaan ja uudestaan. Nämäkään Sudenhännän valitsemat Perttu Virtanen ja varkaus ja Paavo Virtanen ja pimeys eivät ole meillä lainassa ensimmäistä kertaa. Sudenkuonon kirjavalinnat edustavat siis ennen kaikkea jotain tuttua ja turvallista.

5-vuotias janoaa jännitystä

Olen aikaisemmin maininnut, että Karhuntassu on lukijana äärettömän kaikkiruokainen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että hän on löytänyt myös sen ihan oman juttunsa: Hän on tykästynyt jännitykseen.

Tiedän, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, jotka ajattelevat, että kirjan on aina ensisijaisesti oltava jännittävä. He ahmivat dekkareita ja muuta jännityskirjallisuutta suu vaahdossa. Voi olla, että Karhuntassusta on kuoriutumassa tällainen jännityskirjallisuuden ystävä. Hän arvostaa kirjoissa nykyään ennen kaikkea erilaisia jännittäviä elementtejä ja luokittelee tarinoita omalla jännitysasteikollaan. Hänen valitsemistaan lainakirjoista Rosa Liksomin ja Klaus Haapaniemen Neko on superjännittävä ninjatarina ja tv-sarjaan perustuva Dinojen ihmeellinen maailma on puolestaan jännittävä jo siksi, että se kertoo dinosauruksista.

Karhuntassulla on edelleen myös tapana tarttua kirjoihin, jotka perustuvat elokuviin, sarjoihin tai digitaalisiin peleihin. Luulen, että tämä on tavallista alle kouluikäisten lasten keskuudessa. Audiovisuaaliset tarinat vaikuttavat lapsiin voimakkaasti ja ovat koukuttavia. On ymmärrettävää, että lapset haluavat käsitellä niitä vielä jälkikäteen stabiilimmassa kirjamuodossa.

Entäs äiti?

Vertailun vuoksi on näytettävä myös itse valitsemani kaksi lainakirjaa. Ei ehkä ihme, että tässäkin perheessä lapset pitävät äidin kirjavalintoja usein täysin muinaisina. Lasten valitsemista kirjoista kaikki on sentään julkaistu tällä vuosituhannella.