Millainen on hyvä lastenkirja? Ekaluokkalainen kertoo
Keskustelimme eilen ekaluokkalaisen Sudenkuonon kanssa siitä, millainen on hyvä lastenkirja. Pidän itseäni kohtalaisen vaativana lukijana, mutta keskustelun aikana kävi ilmi, että myös Sudenkuonolla on paljon vaatimuksia kirjoille. Niin paljon, että ei ole ihme, jos vanhempien kirjastosta valitsemat lastenkirjat eivät aina innosta.
Tällä hetkellä Sudenkuono on rakastunut Tuula Kallioniemen Konsta-sarjaan. Luemme parhaillaan iltasatuna sarjan kolmatta osaa Konsta kesälaitumilla. Aiemmin olemme lukeneet myös Kallioniemen Reuhurunne-sarjaa, mutta se ei ole kiinnostanut Sudenkuonoa yhtä paljon.
Olen itsekseni miettinyt, että olisi hienoa, jos lapsille löytyisi ikään kuin oma kirjastonhoitaja, joka osaisi vinkata juuri sellaisia kirjoja, joista heistä kukin pitää. Kirjastonhoitaja, jolla olisi aikaa tutustua lapsiin ja selvittää heidän mieltymyksiään. Ja ennen kaikkea tämän henkilön pitäisi siis olla joku muu kuin oma äiti tai isä.
Nyt, kun ikiomaa kirjavinkkaria ei ole vielä löytynyt, päätimme laatia Sudenkuonon kanssa listan hyvän lastenkirjan ominaisuuksista. Listan kanssa voimme yhdessä mennä kirjastoon ja kysyä suosituksia. Sitten, kun koko Konsta-sarja on ensin luettu.
Siispä nykyiset ja tulevat lastenkirjailijat kuulolle! Tässä Sudenkuonon vinkit siihen, millaisia lastenkirjoja markkinoille kaivataan.
Hyvässä lastenkirjassa on ainakin:
- Ekaluokkalainen päähenkilö
- Kiltti opettaja
- Jännittäviä seikkailuja
- Merirosvoja
- Kultarahoja
- Orpo lapsi
- Metsä
- Lasten rakentama maja metsässä
- Itse puusta veistettyjä aseita
- Jäätelöä
- Kalastamista
- Satuolentoja, esim. pikkuruisia peikkoja, jotka ovat aluksi pelottavia, mutta osoittautuvat kilteiksi
- Hassuttelua
- Nuotio
- Metsäpalo
- Hyönteisiä
- Teltta
- Villieläimiä, erityisesti karhuja ja kettu
Lisäksi on suotavaa, että…
- kirja on tarpeeksi pitkä. Esimerkiksi 700 sivua on hyvä pituus. Myös kirjasarjat ovat hyviä.
- kirjan päähenkilö kasvaa ja oppii uutta. Ihan aikuiseksi ei tarvitse tarinan aikana kasvaa, mutta ainakin pitää lopuksi jo pystyä käymään yksin metsäretkillä.
- päähenkilö on perheen ainut lapsi. Tarinat sisaruksista ovat ärsyttäviä.
- päähenkilö joutuu seikkailujen tuoksinassa eroon vanhemmistaan. Kun vanhemmat huomaavat tämän, he menevät sekaisin huolesta, mutta löytävät onneksi taas lapsensa.
- päähenkilö saa pelata videopelejä. Ei ihan joka päivä, mutta enemmän kuin ”normaali” lapsi. (Toim. Huom. ”Normaalilla” saatetaan tässä viitata Sudenkuonoon itseensä.)
- tarina loppuu onnellisesti.
