Miksi lukeminen ei aina kiinnosta? Tokaluokkalainen kertoo

Yle julkaisi tällä viikolla kiinnostavan artikkelin, joka esitteli verkkokyselyllä kerättyjä kansalaisten vastauksia kysymykseen ”miten lapset saa houkuteltua lukemaan enemmän”.

Vastaukset nostivat esiin hyviä keinoja, joilla voi herätellä lasten lukuintoa. Samanlaisia keinoja olen itsekin aikaisemmin listannut.

Jäin jutun luettuani kuitenkin miettimään sitä, että miksi lapset sitten eivät lue niin paljon kuin aikuiset haluaisivat. Sitä harvoin kysytään lapsilta suoraan. Yleensä aikuiset olettavat kysymättä, että digitaalinen pelaaminen ja hektinen media-arki ovat kietoneet lapset niin tiukasti pauloihinsa, että kirjat eivät yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa.

Ja voi olla, että niin todella on. Tämän ajan lapset ovat tottuneet nopeatempoiseen tekemiseen. Rauhoittuminen pitkän tarinan äärelle voi vaatia liikaa pitkäjänteisyyttä ja tylsyyden sietämistä.

Olen itse toisinaan ollut hieman huolestunut siitä, että perheemme keskimmäinen lapsi Sudenkuono ei viihdy kirjojen parissa yhtä hyvin kuin isoveljensä. Siksi päätinkin nyt tentata Sudenkuonoa siitä, miksi lukeminen ei aina kiinnosta.

”Joskus mulla on vaan niin paljon muuta tekemistä”, Kuonolainen vastaa ensimmäiseen uteluuni. ”Mä tykkään järjestellä kaikkia pieniä tavaroita ja siihen menee aika paljon aikaa. Ja sitten mä tykkään myös pelata futista ja olla ulkona.”

Kun Sudenkuono mainitsee tavaroiden järjestelyn, hymyilen salaisesti sisäänpäin. Tämä lapsi tosiaan istuu tuntikausia paikoillaan ja järjestelee legoja tai muovisotilaita tai futiskortteja. Eli selvästi häneltä löytyy pitkäjänteisyyttä.

Voisiko kyse siis olla sosiaalisesta paineesta. Lukevatko Sudenkuonon kaverit kirjoja?

”Ainakin viisi tyyppiä mun luokalla lukee. Välillä me jutellaan siitä, että mikä on hyvä kirjasarja. Monet suosittelee niitä Pate-kirjoja, mutta mähän oon jo lukenut ne kaikki. Mä oon suositellut muille niitä Futisjunnut-kirjoja ja jotkut on nyt innostuneet niistä.”

Olen hieman yllättynyt siitä, että Sudenkuono kertoo osallistuvansa tällaisiin kirjallisuuskeskusteluihin. Hänellä saattaa siis kuitenkin olla lukevan lapsen identiteetti. Mutta varmasti hänellä on sellaisiakin kavereita, jotka eivät lue. Miksiköhän lukeminen ei kiinnosta kaikkia?

”Jotkut ei varmaan vaan jaksa lukea ja toisille lukeminen voi olla oikeasti aika vaikeeta. Tai sitten niillä on koko ajan jotain muuta tekemistä. Kerran mä näin koulussa, kun yksi lapsi repäisi yhtä kirjaa. Siitä mä päättelin, että sille lukeminen on varmaan aika vaikeeta”, Sudenkuono vastaa hiukan pohdittuaan.

Entä voiko siitä, että ei lue, olla jotain hyötyä?

”Jos ei ikinä lue, niin sitten ei ikinä kunnolla opi kaikkia kirjaimia eikä opi kovin nopeaksi lukijaksi. Mutta toisaalta sittenhän ei tarvitse ikinä lukea. Ja voi käyttää sen ajan vaikka ulkoiluun.”

Sudenkuono suhtautuu selvästi aika sallivasti siihen, että kaikkia ei lukeminen kiinnosta. Minkälaisen vinkin hän antaisi ihmiselle, joka ei ole ikinä lukenut yhtään kirjaa?

”Kannattaa ihan ensin lukea jonkun kirjan takakansi. Se kertoo, mitä siinä kirjassa tapahtuu ja mitä siinä yritetään tehdä. Jos se takakansi on kiinnostava, niin sitten voi aloittaa lukemisen, mutta jos se on ihan tylsä, niin kannattaa kyllä unohtaa se kirja saman tien.”