Lukuhaaste vuodelle 2019
Vietämme parhaillaan perheen kanssa joululomaa mökillä. Ajattelin etukäteen, että täällä olisi aikaa lukea. Todellisuudessa täällä on ollut aikaa hiihtää, pelata jääkiekkoa, lasketella, rakentaa neljä suuruudenhullua lumilinnaa, saunoa, polskutella avannossa sekä tietysti tiskata (vesi täytyy kantaa kaivosta) ja kokata jatkuvalla syötöllä.
Olen jo pitkään elänyt vaihetta, jossa lomat tuntuvat enemmänkin työleireiltä kuin lomilta. Huomaan, että vuosi vuodelta ja loma lomalta kaipaan lukemista enemmän ja enemmän.
Joululahjakirjat olemme sentään saaneet kahlattua läpi. Ja Ketunhäntä, tuo ahmatti, istuu nenä kiinni kirjassa pienimmätkin vapaahetket. Hän on suorastaan hullaantunut Erin Hunterin Soturikissat-sarjasta.
Välillä lukeva Ketunhäntä hätkähtää ylös keinutuolista ja huudahtaa jotain sellaista kuin ”äiti, mä oon jo sivulla 234” tai ”äiti, nyt Arpinaama kuoli taistelussa”.
Kadehdin Ketunhännän elämää. Kun minä kokkaan, hän lukee. Kun minä tiskaan, hän lukee. Kun mitä viihdytän pienempiä lapsia, hän lukee. Kun minä teen töitä, hän lukee.
Nyt kun vuosi vetelee viimeisiään, on aika katsoa tulevaan. Haluaisin vuoden 2019 aikana lukea enemmän. Lastenkirjallisuutta tietysti luen paljon, mutta haluaisin lukea myös jotain ihan muuta. Haluaisin lukea sellaisiakin kirjoja, jotka eivät ole minulle niin ilmeistä luettavaa.
Siksi olen päättänyt tarttua vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen. Kyseessä on siis kirjastojen leikkimielinen lukuprojekti, joka tarjoaa haasteeseen tarttuvalle lukijalle 50 tapaa etsiä uutta luettavaa. Haaste sopii suorastaan täydellisesti tilanteeseeni, sillä uskon ja toivon, että sen avulla löydän ihan uudenlaista luettavaa.
Heti, kun olin itse päättänyt tarttua lukuhaasteeseen, ehdotin myös Ketunhännälle sen lapsille suunnattua versiota, Pientä Helmet-lukuhaastetta. Ja kas, Ketunhäntä innostui ajatuksesta. Nyt meillä on lukuhaastepaperit printattuina ja seinälle teipattuina odottamassa vuotta 2019.
Lupaan raportoida täällä blogissa, kuinka haasteemme etenee.
