Lastenlehdet meidän arjessa
Toukokuussa kerroin Ketunhännän sarjakuvaherätyksestä. Tuon suuren käännekohdan jälkeen kotimme on pikkuhiljaa täyttynyt lastenlehdistä. Ja enimmäkseen siis eräistä tietyistä sarjakuvalehdistä.
Viime viikolla laadin Sudenkuonon kanssa listan hyvän lastenkirjan ominaisuuksista. Tällä viikolla yritin kysellä Ketunhännältä, millainen on hänen mielestänsä hyvä lastenlehti.
”Se ois niinku ihan samanlainen kuin Aku Ankka, mutta uus lehti tulis vaan postissa joka päivä”, Ketunhäntä vastasi yksitoikkoisesti.
En siis voi kuin toivoa, että sarjakuvainnostus laajenee jatkossa Ankkalinnan ulkopuolellekin. Tällä hetkellä Ketunhäntä lukee keskimäärin 10 Aku Ankka -lehteä päivässä. Onneksi niitä riittää kirjastossa.
Seuraan suomalaista lastenlehtitarjontaa aika tarkasti ja olen hämmästyneenä pannut merkille, että vuosi toisensa jälkeen lastenlehdet tuntuvat painottuvan entistä enemmän lasten fanikulttuuriin. On heppalehtiä, tubettajajuttuja, legosankarilehtiä, futislehtiä, prinsessalehtiä, jne.
Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä lapset lukevat Aku Ankan lisäksi jalkapalloiluun erikoistunutta Goal-lehteä (Sudenkuonon suosikki) ja Karvinen-lehteä (Karhuntassun suosikki). Lisäksi kaikki Lego-lehdet kiinnostavat Karhuntassua. Silloin tällöin jonkun lapsen käteen saattaa eksyä myös Suomen Luonto, Tiede tai Spider-Man-lehti. Olen myös välillä hankkinut lapsille näytenumeroja omasta mielestäni ihanista lastenlehdistä, esimerkiksi Sieppo-lehdestä, Juniori Tieto -lehdestä ja Koululaisesta.
Haluaisin, että lapset oppisivat lukemaan mahdollisimman monipuolisia tekstejä.
Samalla koen, että lastenlehdet, joista perheemme lapset tähän mennessä ovat innostuneet, ovat jollakin tavalla sukupuolittuneempia ja vahvemmin kiinni stereotypioissa kuin lastenkirjat, joista he ovat kiinnostuneita. Lastenkirjallisuuden rakenteet tuntuvat parhaillaan uudistuvan rytinällä: Kirjat käsittelevät yhä monipuolisempia aiheita. On ihan ennenkuulumattomia maailmoja ja seikkailuja. On entistä enemmän suvaitsevaisuutta ja kaikkea tuntematonta. Kun lasten lukutaito karttuu ja lukukokemukset monipuolistuvat, heidän on myös jatkuvasti helpompi tarttua kirjoihin, joiden hahmot ja maailma ovat itselle uusia.
Lastenlehtien lumo sen sijaan tuntuu perustuvan tuttuuteen. Lastenlehden lukija haluaa uppoutua syvemmälle jo entuudestaan tuttuun maailmaan, tuttujen hahmojen ja brändien kainaloon. Näiden tuttujen maailmojen sisällä käsitellään sitten tärkeitä ja vaikeitakin aiheita, kuten valta-asetelmia, sukupuolirooleja, ystävyyttä ja tunnetaitoja.
Aikakauslehtikentällä puhutaan, että toimiva lehtibrändi panostaa vuorovaikutukseen lukijoidensa kanssa. Miten tuo vuorovaikutus toteutuu pienille lapsille suunnattujen lehtibrändien kohdalla? Vai toteutuuko se?
Eniten toivon, että erilaisuuden ja vuorovaikutuksen ilotulitus lastenlehdissä voimistuisi tulevaisuudessa entisestään.
