Siirry sisältöön
Kiikkuva kirjapylly

Kuinka vilkas lapsi innostuu lukemisesta?

27.01.2019

Minulta on useasti udeltu, kuinka ihmeessä saan kolme vilkasta poikaani rauhoittumaan kirjojen ääreen. No, reseptini on oikeastaan aika yksinkertainen.

Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset ovat siis äärettömän toimeliaita ja riehakkaita. He ovat täydessä vauhdissa ihan koko ajan. Kun Ketunhäntä 2,5-vuotiaana aloitti päiväkodin, hänen ensimmäinen hoitajansa katseli meitä vanhempia myötätuntoisesti hymyillen ja totesi, että ”ymmärrätteköhän te edes, että tämä teidän lapsenne on koko tämän kohtalaisen suuren päiväkodin vilkkain lapsi”.

Emme me ymmärtäneet.

Ketunhäntä oli meidän ensimmäinen lapsemme. Meille hänen vilkkautensa oli ihan tavallista elämää. Muistan ihmetelleeni vain sitä, kuinka toiset vanhemmat saattoivat joskus huonolla ilmalla jättää ulkoilun väliin. Se ei olisi ikinä onnistunut meidän perheessämme, ei Ketunhännän eikä muidenkaan lasten kohdalla. Kun toisten perheiden lapset rauhoittuivat noina ”sisäpäivinä” vesiväritöiden ääreen, meidän lapset olisivat energiapuuskassaan hajoittaneet koko talon.

Niinpä me raahasimme lapset ulos joka ikinen päivä. Oli ilma mikä hyvänsä. Vähitellen huomasin, että mitä pidempään lapset viettivät aikaansa ulkona, sitä rauhallisemmin oleilu sisätiloissa sujui.

Kuinka siis saan energiset lapset rauhoittumaan kirjojen ääreen?

Tietysti väsyttämällä heidät päivä toisensa jälkeen perinpohjaisesti. Kouluikäisten lasten väsyttämiseksi ei enää riitä parin tunnin rento ulkoilu omalla kotipihalla. He tarvitsevat kunnon hikiliikuntaa.

Varmistan siis, että lapset ulkoilevat vähintään kolme tuntia päivittäin omatoimisesti. Lisäksi Ketunhännällä ja Sudenkuonolla on kolme kertaa viikossa jalkapallotreenit sekä tietysti pelit päälle. 6-vuotiaalla Karhuntassulla treenejä on kahtena päivänä viikossa.

Treenivapaina päivinä urheilemme muuten: käymme uimassa, luistelemassa, hiihtämässä, lenkillä, kiipeilemässä tai metsäretkellä. Tai keksimme jotain ihan muuta. Tärkeintä on, että kaikki ovat tekemisen jälkeen ihan loppuun väsyneitä.

Kun lapset ulkoilun ja kunnon hikiurheilun jälkeen tulevat kotiin, he ovat ihanan raukeita ja lauhkeita. Yhteiset leikit sujuvat riidoitta. Jokaisen äänen voimakkuus laskee.

Silloin, tuona herkkänä väsymyksen hetkenä työnnän kaikille kirjan nenän alle. Ennen kaappasin lapset kainaloon ja luin heille ääneen. Nykyään he hakeutuvat väsytettyinä kirjojen luokse jo ihan itsenäisesti. Erityisesti kaikista vilkkain Ketunhäntä.

Ketunhäntä on nyt tammikuun aikana lukenut viisi yli 300-sivuista lastenromaania. Mielestäni se on ihan hyvin 9-vuotiaalta. Väsytystaktiikkani toimii.

Tänään aamupäivällä lapset leikkivät kotipihalla. Iltapäivällä hiihdimme parin tunnin hikilenkin kauniissa talvisäässä. Illalla Ketunhännällä oli vielä futistreenit. Nyt nukkumaan mennessä lukeminen taas maistuu.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Tilaa uutiskirje

Saat parhaat juttumme sähköpostiin kerran kuukaudessa.

Tilaa »