Kirjoja ötökkäbongareille

Kevään etenemistä voi mitata myös ötököissä. Kesä on lopullisesti tullut, kun lasten ötökkäbongaus alkaa käydä kuumana.

Alkukeväällä tutkitaan muurahaispesiä. Isot muurahaisyhdyskunnat heräävät talvihorroksesta jo yllättävän varhaisessa vaiheessa. Sitten huhtikuussa tai toukokuun alussa onnekkain tapaa kevään ensimmäisen sitruunaperhosen. Ja kesän koittaessa ötököiden kirjo onkin jo ihan valtava.

Meidän perheessä yksi ötökkäbongari on ylitse muiden: Sudenkuono. Hän valmistautuu kesäkauteen suunnittelemalla hyvissä ajoin, mitkä ötökät haluaisi nähdä tänä vuonna. Ja tunnistetut lajit Kuonolainen merkitsee kirjoihin pienillä muistilapuilla.

Olemme lasten kanssa laatineet tarkat säännöt siitä, miten ötököitä kohdellaan. Ötökän voi pyydystää hellästi ilmastoituun lasipurkkiin, mutta tutkimushetken jälkeen se vapautetaan varovaisesti omaan luonnolliseen ympäristöönsä. Ja monesti kaikista mielenkiintoisinta onkin tarkkailla, kuinka ötökkä omassa ympäristössään liikkuu, minne se haluaa mennä ja mitä tehdä.

Yksikään ötökkä ei ole toistaiseksi ällöttänyt meidän perheen lapsia. Joskus joku limainen aarre tai hämähäkin pesä saattaa pikkuisen puistattaa itseäni, mutta yritän lasten edessä esittää lauhkeaa ja kiinnostunutta. Voi olla, että lapset näkevät lävitseni, mutta toistaiseksi se ei ole hillinnyt heidän innostustaan.

Ötökkäkirjat löysivät tiensä tähän perheeseen siinä vaiheessa, kun me vanhemmat emme enää osanneet nimetä lasten löytämiä ötököitä. Kirjojen myötä lasten ötökkäbongaus on saanut täysin uudet mittasuhteet. Eikä äidinkään tarvitse ihan niin usein osallistua limaisimpiin tutkimuksiin.

Tässä kolme kirjavinkkiä pienille ötökkäbongareille:

Jani Kaaro: Tunnista ötökkä

Tämä kirja on Sudenkuonon ehdoton suosikki, jota hän kuljettaa kesäisin mukanaan kaikkialle. Kirja on tarpeeksi pieni lapsenkin kannettavaksi, kuvat ovat selkeät ja ötökät on kuvattu niiden luonnollisessa ympäristössä. Kirjassa on muovitetut sivut, joten se kestää mutalöllöä, metsäretkiä ja ojaleikkejä. Teksteissä kuvaillaan ötököiden ulkomuotoa ja käytöstä lyhyesti ja ytimekkääksi.

Parasta Kaaron kirjassa on se, että se todella kannustaa toiminnallisuuteen. Kirja esittelee Suomen yleisimmät ötökkälajit, joista suurimman osan kuka tahansa voi bongata jo ihan omasta pihapiiristäkin.

Silva Lehtinen: Lasten oma ötökkäkirja. Mikä ötökkä?

Silva Lehtisen kirjassa esitellään jo vähän harvinaisempiakin lajeja. Kirjan lyhyehköt tekstit kuvaavat ötököiden elämää jopa hieman runollisesti, joten se sopii hyvin myös iltalukemiseksi ja miellyttää aikuistakin.

Kirjassa esitellään yllättävän kattava valikoima perhosia, joten voin suositella tätä erityisesti aloitteleville perhosharrastajille. Plussaa myös selkeästä sisällysluettelosta, jonka avulla oma suosikkiötökkä löytyy helposti. Juuri tällaiset yksinkertaiset lasten tietokirjat opettavat hyvin sisällysluettelon käyttöä.

Teresa Romano & Heléne Gylter: Miten ötökät elävät

Tämä Julia Donnerin suomentama kirja on aikuislukijan näkökulmasta hieman hämmentävä, mutta sellainen, jota lapset rakastavat. Kirja esittelee 12 ötökkää erittäin seikkaperäisesti. Piirretyt kuvitukset näyttävät esimerkiksi missä kastemadon pippeli ja pimppi sijaitsevat, ja tekstit kuvaavat yksityiskohtaisesti eri ötököiden ruuminosia, elinoloja sekä ruokailu- ja parittelutapoja.

Jokaisesta ötökästä on mukana myös hieman kömpelö, tai kenties vain hassusti suomennettu runo. Esimerkiksi hämähäkkiä kuvaava runo kuuluu näin: ”Kehrään, kehrään verkkoa, havittelen saalista. Lankaa mulla kyllä riittää, siit´ peppuani saan mä kiittää.”

Kuten sanottu, aikuislukijalle ehkä hieman kornia, mutta lapsilukijoille maailman ihaninta! Meillä tämä kirja on luettu hiirenkorville asti.