Kirjoja mestarietsiville
Ihmettelen välillä, miksi dekkarit ovat niin suosittuja. Tiedän paljon aikuisia, jotka eivät muita kirjoja luekaan.
Itse en ole ikinä ollut mikään erityinen dekkareiden ystävä. Luen kyllä niitäkin toisinaan, mutta suurin ongelmani dekkareiden kohdalla on se, että ne ovat usein omaan makuuni liian jännittäviä. Niin jännittäviä, että en lukemisen jälkeen meinaa päästä eroon erinäisistä rikoksiin ja väkivaltaan liittyvistä ajatuksista.
Myös lasten salapoliisikirjoja julkaistaan aika paljon. Tiedän, että ne ovat suosittuja, mutta Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapsista yksikään ei ole osoittautunut kunnon dekkarihulluksi. Ainakaan vielä.
Muutamista salapoliisikirjoista tämänkin perheen vaativat lukijat ovat silti tykänneet. Tässä kolme salapoliisikirjavinkkiä vaativaan makuun:
Martin Widmark: Lasse-Maijan etsivätoimisto – Timanttien arvoitus
Näitä Widmarkin Lasse-Maijan etsivätoimisto –sarjan kirjoja olen yrittänyt tuputtaa lapsilleni useampiakin kertoja, mutta turhaan. Oikeastaan tämä sarjan toinen osa Timanttien arvoitus oli ensimmäinen Widmarkin kirjoista, joka todella imaisi Kiikkuvan kirjapyllyn lapset mukaansa. Kenties se, että tässä kirjassa jäljitetään ihan oikeita timantteja, teki vaikutuksen Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapsiin.
Lasse-Maijan etsivätoimisto –sarjan kirjoissa esitellään aina alussa kirjassa esiintyvät henkilöt. Joku heistä on roisto, mutta mutkikkaat juonikuviot johtavat välillä lukijan pahasti harhaan, ja rikollisen henkilöllisyys selviää vasta kirjan viimeisillä sivuilla.
Timanttien arvoitus –kirjassa innokkaat etsivät Lasse ja Maija pestautuvat peitetehtäviin paikalliseen kultasepänliikkeeseen ja vakoilevat samalla myymälän työntekijöitä. Kirja ei ole väkivaltainen eikä liian pelottava, joten se sopii pienemmillekin lukijoille.
Yoko Tanaka & Masahide Fukasawa: Mestarietsivä Peppunen
Tämä teos on voimakkaasti nykyaikainen: Sen kertoja keskustelee lukijan kanssa, se sisältää visuaalisia ja kielellisiä aivopähkinöitä, ja sen tarina vaatii vahvasti parikseen kuvitusta. Samalla tämä kirja on juuri sellainen, jota aikuiset eivät osaa arvostaa, mutta josta lapset ovat aivan innoissaan.
Kirjan kerronta on hyvin tiivistä, yhdellä aukeamalla on vain äärimmäisen vähän tekstiä. Ja vaikka kirjan tarina ei sinällään ole yhtään hassu, on tietysti äärimmäisen hauskaa, että päähenkilön pää on pepun muotoinen, ja että hän voi paljastaa rikollisen pieraisemalla.
Tätä kirjaa Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset lukevat tällä hetkellä uudestaan ja uudestaan. Äitinä olen tietysti tästä kaikesta peppuhuumorista hieman huolissani. Lapset sen sijaan odottavat innolla sarjan seuraavaa osaa.
Astrid Lindgren: Mestarietsivä Blomquist
Tämä Astrid Lindgrenin lastendekkariklassikko on Kiikkuvan kirjapyllyn perheen ikisuosikki. Olen kenties aivopessyt lapseni hyvin, sillä he tuntuvat rakastavan koko Lindgrenin tuotantoa.
Kalle Mestarietsivän seikkailuja lapset kuuntelevat erityisesti äänikirjoina. Salapoliisikirjallisuus sopii muuten äärimmäisen hyvin kuunneltavaksi esimerkiksi automatkoilla. Koukuttavat juonenkäänteet saavat pitkätkin yhtäjaksoiset matkat tuntumaan lyhyiltä pyrähdyksiltä.
Tämä 13-vuotiaasta Kalle Blomkvistista ja hänen ystävistään kertova salapoliisitarina on jo astetta jännittävämpi kuin edellä esittelemäni kaksi teosta. Tässä kirjassa aikuiset ovat poissaolevia, vajavaisia ja ilkeitä oikeasti pelottavalla tavalla, eivät vain hassusti. Kirjan tarina on monikerroksinen ja vaatii lukijalta sekä juonen että tunnetason tapahtumien seuraamista. Tätä kirjaa en suosittele alle kouluikäisille.
