Kirjoja hirviöiden ja kauhun ystäville

Tänään on taas se ilta, kun Kiikkuvan kirjapyllyn perheen lapset rientävät innoissaan koulun Halloween-discoon.

Meidän perheessä Halloweenin viettoon liittyy kuitenkin kaksi pikkuruista haastetta: Ensinnäkin, me vanhemmat olemme kovin laiskoja Halloweenin viettäjiä. En ikinä jaksa / muista / ehdi / ymmärrä panostaa lasten kauhuasuihin, minkä seurauksena juuri meidän perheen lapset ovat ne lapset, jotka vuosi toisensa jälkeen ilmaantuvat Halloween-discoihin ihan tavallisissa arkivaatteissa.

Tylsää, tiedän, mutta kaikkeen ei vaan voi panostaa. Ei ainakaan oman jaksamisen kustannuksella.

Toiseksi, Kiikkuvan kirjapyllyn lapset kammoavat kaikkia kasvoihin laitettavia maaleja. He katsovat inhoten vierestä, kun joskus meikkaan ja ihmettelevät, miksi kummassa haluan tehdä itselleni jotain niin ällöttävää. Kasvovärit ja muut kasvoja koristavat Halloween-jutut ovat siis tässä perheessä pannassa. Ei irtoviiksiä, veriläiskiä, valkoista kasvoväriä, dracula-hampaita tai muutakaan.

Mutta on Halloween minusta kuitenkin ihan kiva juhla. Kaikista kivointa siinä on lasten jännitys ja innostus ja se, että he haluavat askarrella. Myös monet hirviöt ovat aika ihania, kopleksisia ja söpöjä, kun tarkemmin katsoo.

Ja onneksi aina voi lukea Halloweenin teemaan sopivia kirjoja. Tässä kolme kirjavinkkiä:

Harri István Mäki: Zombikirja

Zombikirja esittelee erilaisia zombeja lyhyehköjen tarinoiden muodossa. Tarinat ovat pituutensa puolesta sopivia iltasaduiksi, eivätkä ne ole oikeastaan yhtään pelottaviakaan. Oikeastaan Zombikirjan zombit erottaa ihmisistä ainoastaan se, että heillä on hauskat nimet ja se, että he syövät silmämunkkeja.

Kaikilla kirjan zombeilla on jokin erityinen piirre tai ominaisuus, jota tarina käsittelee. Zombille nimeltä Luuviulu ei esimerkiksi maistu ruoka ja Neiti Neuroosi taas on erityisen siisti zombi. Kirjan tarinat pureutuvat hahmojen erityispiirteisiin ja piirtävät yhdessä kuvan siitä, kuinka erilaisuus on rikkaus.

Löysin tämän kirjan kirjaston nuortenosastolta, mutta mielestäni se sopii kyllä alakoululaisillekin.

Stanislav Marijanovic´: Kotihirviöiden käsikirja 3

Kotihirviöt ovat outoja olentoja, jotka piileskelevät ympärillämme ja yrittävät sekoittaa arkemme perin pohjin. Voidaan jopa ajatella, että Mikko Alatalon Känkkäränkkä oli perinteinen kotihirviö.

Tässäkin kirjassa erilaisia otuksia esitellään pienissä tekstipätkissä. Tekstit ovat huomattavasti lyhyempiä, kuin Zombikirjan tarinat. Ne ovat eriskummallisia sekoituksia runoa ja tietosanakirjaa.

Kirjan erilaiset hirviöt ovat myös oivaltavia. Esimerkiksi Nolopolo on tarpeettoman häpeilemisen hirviö, joka sekaantuu asioihin silloin, kun ihmistä alkaa hävettää ilman mitään syytä. Ja Löö-Perikles on valehteluhirviö, joka hyökkää kimppuun ja yrittää tehdä valheista mahdollisimman läpinäkyviä. Se haluaa, että kaikki jäävät valheistaan kiinni ja joutuvat vaikeuksiin.

Kivointa tässä kirjassa on se, että se on itsereflektiivinen. Kirjan lukija ryhtyy tahtomattaankin miettimään omaa toimintaansa erilaisissa tilanteissa. Kannattaako aina tosiaan syyttää hirviötä?

Anu Holopainen: Kauhukännykkä

Lapsille on Suomessa kirjoitettu aika vähän puhtaasti kauhu-genreä edustavia teoksia. Tänä vuonna ilmestynyt Kauhukännykkä on kuitenkin alakouluikäisille suunnattu helppolukuinen kauhuromaani.

Kirjassa viidesluokkalainen Saku löytää maasta ihmeellisen kännykän, jonka hänen ilkeä luokkakaverinsa Ville nappaa itselleen. Villelle alkaa kuitenkin tapahtua outoja, sillä kännykkä on oudolla tavalla yliluonnollinen. Villen jälkeen myös monet muut lapset joutuvat kännykän valtaan ja Saku ja hänen siskonsa Siiri ryhtyvät selvittämään sen salaisuutta.

Mielestäni tämä kirja on alakouluikäiselle lukijalle juuri sopivan jännittävä. Se sopii myös sellaisille lukijoille, jotka eivät lue paljon. Ja mikä parasta, kauhu-genre saattaa innostaa kokonaan uusia lapsia kirjojen äärelle.

P.S. Jos haluat tutustua Halloweenin historiaan, kurkkaa tämä Ylen juttu.