Kevään kiinnostavat kirjauutuudet, osa 2
Viime viikolla esittelin kevään kiinnostavia lasten tietokirjauutuuksia ja samalla lupasin palata lasten kaunokirjallisuusuutuuksien pariin tällä viikolla. Huomasin myös, että kevään kirjauutuudet ovat kutkuttaneet minua jo viime vuonna.
Miksi syksyn uutuuskirjat eivät samalla tavalla innosta selailemaan kustantajien kirjakatalogeja? Ehkä kevätkirjojen juju on siinä, että lupaus uinuvasta kesälomasta innostaa tekemään kirjalistoja ja lukusuunnitelmia.
Olen kyllä rakastanut kirjalistoja aina. Hyödynnän niitä erityisesti silloin, kun haluan puhua lasten tai muiden lähimmäisteni kanssa jostain tärkeästä, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Kirjalistat ovat samaan aikaan lohdullisia ja inspiroivia.
Tässä lista kirjoista, joihin lupaan tutustua tänä keväänä:
Petri Tamminen & Valpuri Kerttula: Kun kohtaat avaruusolennon
On aina jännittävää, kun kirjailija, joka on aiemmin kirjoittanut aikuisille, kirjoittaa ensimmäisen kirjansa lapsille. Kun kohtaat avaruusolennon on Tammisen esikoislastenkirja.
Tässä kirjassa minua kiinnostaa erityisesti sen neuvokkinäkökulma. Kirjan esittelytekstit eivät kerro, kuka tai mikä kirjassa antaa neuvoja. Onko kertoja kenties itse kohdannut avaruusolennon vaiko eikö?
Oli miten oli, kirjan luvataan olevan hauska ja viimeistelty kokonaisuus. Tämä on kyllä pakko lukea!
Eppu Nuotio & Aino Louhi: Tämä vai tuo? Metsäretki
Nuotion ja Louhen Tämä vai tuo? –sarjan kirjat ovat oivaltavia: Niissä tarina piirtyy pienten arkisten valintatilanteiden mukana. Valintojen kautta ihan tavallisista tilanteista syntyy pieniä seikkailuja.
Olen todella innoissani siitä, että tässä uusimmassa Tämä vai tuo? -sarjan kirjassa lähdetään metsäretkelle. Kirjat, joissa lähdetään metsäretkelle, ovat suorastaan heikko kohtani.
Jos tämä kirja osoittautuu niin ihanaksi, kuin luulen, mieleeni tulee heti monta pientä lukijaa, joille kirja sopisi syntymäpäivälahjaksi.
Kaisa Happonen & Joonas Utti: Piste
Hmm. Millainenkohan tämä Piste-kirja oikein on? Sen luvataan olevan hulvaton ja nerokas, ja myönnettäköön, että ajatus pienestä huomaamattomasta pisteestä kirjan päähenkilönä on aika ainutlaatuinen.
Samalla tulee mieleen, että mitä tällainen kirja vaatii lukijaltaan. Onko oltava ns. pilkunviilaaja, jotta kirjasta saa jotain irti? Imaiseeko kirjan huumori mukaansa sellaisenkin lukijan, jota ei kiinnosta tutkia kirjoitetun kielen muotoseikkoja? Jos imaisee, kirja saattaa olla yhteiskunnallisesti merkityksellisempi kuin osaan edes ajatella.
Odotukseni ovat korkealla. Tämän kirjan aion lukea silkasta mielenkiinnosta.
Roope Lipasti & Anton Lipasti: Oskari Onniston uskomattomat vastoinkäymiset 1
Olen jo pitkään odottanut kotimaista vastinetta Neropatin päiväkirjoille. Voisiko tämä Oskari Onnisto -sarja lopulta täyttää tuon tärkeän sarjakuvaa ja tekstiä yhdistävän kirjasarjan paikan kotimaisessa lastenkirjallisuudessa?
En ole perehtynyt Roope Lipastin Viikinki-trilogiaan, mutta tätä Oskari Onnisto -kirjaa aion kyllä suositella Ketunhännälle ja Sudenkuonolle.
Pasi Pitkänen: Hirviöturnajaiset
Tämä kirja vaikuttaa sellaiselta, jota vanhemmat eivät ymmärrä, mutta jota lapset rakastavat. Vaikka itse tietenkin rakastan 80-luvun nostalgisia lastenkirjoja, olen iloinen siitä, että Suomessa julkaistaan nyt lastenkirjallisuutta, joka on tiukasti nykyajassa.
Hirviöturnajaiset-kirjassa koulutetaan turnajaisratsuja ja taistellaan pokemonien hengessä. Nähtäväksi jää, onko kirja riittävän omanlaisensa, jotta se ei joudu kilpailemaan lastenohjelmien ja digitaalisten pelien kanssa, vaan täydentää niiden maailmaa juuri sopivalla tavalla.
