Iso pieni koululainen
Kun Ketunhäntä viime syksynä aloitti koulun, olin suunniltani kauhusta. Murehdin kaikkea: Kuinka villi poika jaksaisi istua paikallaan? Kuinka opettaja sietäisi häntä? Saisiko lapsi kavereita? Osaisiko hän olla hyvä ystävä? Kiusattaisiinko häntä? Kiusaisiko hän itse? Oppisiko lapseni kaiken tarvittavan?
Päällimmäisenä mielessäni keikkui kuitenkin tuo vanhemmuuden vähän hupsu, mutta ikuinen huoli: Selviäisikö lapsi hengissä?
Ennen viime syksyä en ymmärtänyt yhtään, kuinka iso asia lapsen koulun aloitus on vanhemmille. Muutos päivähoitomaailmasta koulumaailmaan tuo mukanaan paljon vastuuta. Tuon vastuun toiset lapset kantavat ominaisemmin kuin toiset.
Jos lapsi on fiksu ja harkitsevainen, koulun aloitus tuntuu vanhemmasta ennen kaikkea äärettömän haikealta. Oma pieni on yhtäkkiä iso. Jostain vanhemman selkärangasta löytyy kuitenkin luottamus siihen, että lapsi pärjää.
Mutta jos lapsi onkin tuittupäinen, ailahteleva ja mutkikas rasavilli. Tai arka ja pelokas vetäytyjä. Jos hänellä on jokin sairaus. Jos hän on jotenkin muuten erilainen. Jos hän ei haluakaan mennä kouluun. Tuolloin vanhemman haikeus saattaa äkkiä muuttua pakokauhuksi.
Älkää siis ihmetelkö, jos jotkut pienten koululaisten vanhemmat muuttuvat ensi viikolla heikkohermoisiksi, itkuherkiksi tai raivopäisiksi. Jännitys ja huoli saattavat ilmentyä eriskummallisin tavoin.
Näiden aikuisten tunteiden ja pelkojen keskellä on tärkeää muistaa, että koulun aloitus saattaa herättää myös lapsessa monenlaisia ja jopa ristiriitaisia tunteita. Sellaisiakin tunteita, joita lapsi ei kenties osaa sanoittaa tai pysähtyä kuuntelemaan. Tunteet, jännitys ja pelot saattavat vain käväistä lapsen mielessä ja taas hävitä jonnekin syvemmälle, kun seuraava leikki alkaa. Lapsi ei välttämättä muista, halua tai osaa puhua niistä.
Olen ikuisesti onnellinen, että tulin viime syksynä lukeneeksi Ketunhännälle Tuula Kallioniemen lastenromaanin Konsta, eka A. Kirja kuvaa epävarman ekaluokkalaisen kouluun, ystävyyssuhteisiin, aikuisiin ja sisaruksiin kohdistuvia tunteita niin alleviivaten ja konkreettisesti, että se pysäyttää takuulla lapsen kuin lapsen miettimään omia pelkojaan ja jännitystään. Samalla kirjan tarina on toiveikas, rohkaiseva ja vähän hassukin.
Konsta, eka A on ilmestynyt vuonna 2004. Se ei siis kerro älypuhelimista, lasten gps-paikantimista tai Pokémoneista. Suoraan sanottuna älypuhelinten maailma ei mielestäni edes kuulu vielä ekaluokkalaisille. Ekaluokkalaisen kuuluu opetella internetin ja sosiaalisen median käyttöä turvallisesti yhdessä aikuisen kanssa, ei kavereiden kanssa koulumatkoilla. Mitä ekaluokkalainen sitten tarvitsee? Mielestäni äärettömästi läheisyyttä, lepoa sekä tukea uudenlaisissa sosiaalisissa tilanteissa, tunteiden käsittelyssä ja oppimistaitojensa kehittämisessä. Kallioniemen kirja käsittelee terveellä tavalla vain ja ainoastaan näitä aiheita.
Ketunhäntä rakastui viime vuonna ekaluokkalaisen Konstan tarinaan syvästi. Analysoimme kirjaa ja Konstan ihmissuhteita yhdessä monet kerrat. Konsta edusti meille molemmille tulevan ekaluokkalaisen prototyyppiä. Ketunhäntä halusi kerta toisensa jälkeen miettiä, mitä sellaista hän jo osaa, mitä Konsta vielä ei. Ja samalla pääsimme keskustelemaan myös niistä taidoista, joissa Ketunhäntä itse kaipasi vielä harjoittelemista, mutta jotka Konstalta jo sujuivat.
Ja mikä tärkeintä, kirjan avulla havahduin itse siihen, että koulun aloituksessa pääosia näyttelevät pieni koululainen ja hänen tunteensa, eivät äidin pelot tai odotukset. Jouduin viime syksynä todella työskentelemään itseni kanssa, että sain omat pelkoni työnnettyä taka-alalle, mutta lopulta onnistuin.
Sudenkuono aloittaa koulun tänä syksynä. Hän on fiksu ja harkitsevainen. Syytä pakokauhuun ei siis ole ja toivottavasti osaan muutenkin tällä kertaa ottaa vähän rennommin.
Aloitimme tällä viikolla Sudenkuonon kanssa Konsta, eka A -kirjan lukemisen. Ensin Kuonolainen vähän tuhahteli kirjalle ja haukkui sitä nössöksi, mutta tarinan edetessä hän hiljeni ja jäi pohtimaan. Mitä, sitä en tiedä, mutta saatoin melkein kuulla pienten rattaiden pyörivän lapseni päässä. Katsotaan, minkälaisia keskusteluja kirja tänä syksynä tuo tullessaan.
