Arki on parasta
Tänä vuonna lastenkirjailija Maikki Harjanne sai Pro Finlandia -kunniamerkin. Lukiessani aiheeseen liittyvää Ylen haastattelua, kiinnitin huomiota yhteen tärkeään asiaan; arkeen.
Harjanteen ”missio” on haastattelun mukaan kuvata kirjoissaan suomalaista arkea, jotta lapset oppisivat arvostamaan ihan tavallista hyvää elämää.
Toisinaan vaatii ponnistuksia ajatella, että arki kaikessa karmeudessaan kätkee sisäänsä mielettömän määrän pieniä tarinoita. Mutta sitähän arki lapselle on; tuttua ja turvallista seikkailua.
Minulle Harjanteen kirjoista ovat tärkeimpiä Vanttu-kirjat. Pidin niistä pienenä ja pidän niistä nyt. Hyvän klassikkokirjan tapaan Vanttu-kirjat kiinnostavat sukupolvia toisensa jälkeen. Erityisesti kaksi Vanttu-kirjaa ovat Kiikkuvan kirjapyllyn perheessä jatkuvalla lukulistalla: Vanttu nukkuu ja Vanttu puuhaa omin päin.
Vanttu nukkuu on tarina siitä, miksi ihmiset nukkuvat yöllä. Vantun toiveesta Vanttu ja Mummo päättävät valvoa myöhään, mutta valvominen sekoittaakin kaiken: päivärytmin, unet ja aamupalan. Yksinkertaista, mutta toimivaa.
Nukkumiseen liittyvien teemojen käsittely on varmasti tavalla tai toisella tuttua kaikissa lapsiperheissä. Vanttu nukkuu -kirja onkin hieman kieroutuneella tavalla terapeuttista luettavaa jatkuvasta univelasta kärsiville vanhemmille.
Muutamankin kerran olen nukkumaan mennessä muistuttanut lapsia siitä, miten Vantun kävi, kun hän valvoi liian myöhään.
Vanttu puuhaa omin päin sen sijaan ylistää lasten omatoimisuutta ja kekseliäisyyttä, mutta saattaa samalla aiheuttaa heikkohermoiselle vanhemmalle rytmihäiriöitä. Tarinan alussa Vantun äiti lähtee kauppaan. Samaan aikaan Isä ja vaari ovat kalassa ja mummo kärsii kesäflunssasta, eli makaa sängyn pohjalla. Käytännössä Vattu saa siis olla hetken ihan yksin kotona.
Vanttu ottaa tietysti tästä hienosta tilaisuudesta kaiken ilon irti. On suorastaan hengästyttävää, kuinka rennosti Vantun äiti kotiin saapuessaan suhtautuu siihen, että Vanttu on pessyt kaikki perheen kengät kylpyammeessa, leiponut kakun ja käräyttänyt patalapun uunissa. Moisesta kylmähermoisuudesta voisin ainakin itse ottaa monessa tilanteessa oppia.
Vanttu puuhaa omin päin on meidän perheen lapsien lempi Vanttu-kirja. Ehkä koska he ovat myös rohkeita ja äärettömän kekseliäitä. Ketunhännälle ja Sudenkuonolle ne pienet hetket, jotka he toisinaan aamuisin tai iltapäivisin ovat yksin kotona, eivät ole ole ahdistavia, päinvastoin. Se, että saa olla yksin, on heille mieletön mahdollisuus. Aivan kuten Vantullekin.
Olen tosin vakuuttanut lapsille, että Vanttu puuhaa ominpäin -kirjan puuhat eivät ole tässä perheessä sallittuja.
