Ahmimisikä

Kiikkuvan kirjapyllyn perheen koululaisilla alkoi eilen syysloma ja he lähtivät Keken mukana Lappiin vaeltamaan. Kävin keskiviikkona Ketunhännän kanssa kirjastossa. Tarkoituksenamme oli etsiä lapsille luettavaa mukaan syyslomamatkalle.

Kirjastossa Ketunhäntä valitsi välittömästi hyllystä pari uutta Neropatin päiväkirjaa sekä yhden Wolfe Sean Fayn Elementia Kronikat -sarjan kirjan, istui takki päällä lastenosaston pöydän ääreen ja aloitti lukemisen. Sain lopulta suorastaan raahata hänet kirjastosta kotiin.

Illalla Ketunhäntä jatkoi lukemista. Vielä nukkumaanmenoajan jälkeenkin hän luki vähän salaa peiton alla otsalampun valossa. Seuraavana aamuna hän luki vessassa hampaiden pesun yhteydessä, sitten aamupalapöydässä ja vielä vähän sohvalla ennen kouluun lähtöä.

Torstai-iltana Keke komensi lapset siivoamaan huoneensa. Kun hetken kuluttua kävin kurkistamassa lastenhuoneen ovella, tilanne oli tämä: Sudenkuono siivosi ja Ketunhäntä luki. Minun huomatessaan Ketunhäntä piilotti salamannopeasti kirjansa lelukaappiin ja esitti viatonta.

Perjantaina, kun syyslomamatka sitten ihan oikeasti alkoi, Ketunhäntä oli jo lukenut kolmesta lainaamastaan kirjasta kaksi, ja oli pitkällä kolmannen kimpussa.

Ketunhäntä elää parhaillaan vaihetta, jossa hän laiminlyö kotityöt, läksyt ja osan ihmissuhteistaan, ja vain lukee, lukee ja lukee. Olenko äitinä huolissani? En. Paljon enemmän olen huolissani Sudenkuonosta, joka lukee vapaa-ajallaan lähinnä lyhyitä faktalaatikoita matelijoista kertovista tietokirjoista. Raahaan hänelle niska vääränä matelijakirjoja kirjastosta, jotta hän lukisi edes vähän. Joskus hän saattaa innostua jostain kirjasta, jota Ketunhäntä suosittelee, mutta tuskastuu lukemiseen usein, koska ei pysty kilpailemaan Ketunhännän kanssa lukuvauhdissa.

Sanotaan, että lukemisen ahmimisikä on keskeinen juttu sujuvan lukutaidon kehittymisen kannalta. Muistan, kuinka itse toka- ja kolmasluokkalaisena luin koulun jälkeen useita tunteja joka ikinen päivä.

Välillä kadehdin sitä, kuinka paljon Ketunhäntä ehtii lukea. Itse saatan nauttia pätkän romaanista metromatkalla ja ehkä toisen illalla ennen nukahtamista, mutta muuten vapaa-aikani kuluu täysin erinäisten arkisten velvollisuuksien parissa. Unelmoin salaa tilanteesta, jossa voisin sivuuttaa kaiken vastuuni ja uppoutua kirjoihin samalla lailla, kuin lapsena.

Toivon, että jokainen lapsi kokisi Ketunhännän tavoin ahmimisiän. Kunpa jokainen lapsi pitäisi joskus raahata pakolla ulos kirjastosta.