Hyppää sisältöön

Yöenkelimme

He kantavat vauvoja ja vastuuta, ja pystyvät ihmetekoihin siinä sivussa.
Julkaistu
Yöenkelimme

Kuva: Jason Goh /Pixabay

He saapuvat puoliltaöin tuomaan lämpönsä, apunsa ja huojentavan sylinsä, joka on tarjolla sekä vauvoille että tarpeen mukaan minullekin. He tulevat hymyilevinä ja hämmentävän virkeän näköisinä, ja minulla on rauhallinen olo jättää vauvat heidän käsiinsä.

He jättävät jälkeensä kolmet itsetehdyt töppöset, tahrattoman keittiön, puhtaat tuttipullot ja rintapumpun osat, viikatut pyykit, laskostetut peitteet, kauniisti asetellut tyynyt, sämpylöitä, suklaata ja kauniita vauvanvaatteita. Vaikka riittäisi mainiosti, että he syöttäisivät, nukuttaisivat ja vaihtaisivat vaippoja.

He antavat öisin rautatipat, jotka minun olisi illalla pitänyt antaa enkä ehtinyt tai muistanut. He kantavat vauvoja ympäri taloa keskellä yötä, kun pienet mahat kipristelevät raudasta.

Joskus he ehtivät siinä sivussa opiskella espanjaakin.

Toivon tuojat, läsnäolon mahdollistajat

He jättävät jälkeensä myös energiaa, iloa ja toivoa. Haluan, jaksan ja rakastan hoitaa lapsiani kokonaisen tai puolikkaan nukutun yön jälkeen. Innostun aamupesuista, vaipanvaihdosta ja D-vitamiinitippojen tarjoilemisesta. En aina innostunut niistä, kun hoidin vauvoja yötä päivää aikana ennen yöenkeleitä. Yritin selvitä tuntien huonoa omaatuntoa läsnäolon puutteesta.

He jättävät viestin ja vinkkaavat, mitkä lastenhoitotarvikkeet voisivat olla hyviä ostoksia ja jakavat meille omasta ammattitaidostaan. Kysyttäessä, hienovaraisesti. Tai esimerkin voimalla. Joku voisi pahastua tullessaan neuvotuksi omien lastensa hoidossa.

Minä olen kiitollinen. Nukutusvinkkejä 20–40 vuoden kokemuksella, kyllä kiitos!

He vaikuttavat usein lähtevän yhtä virkeän näköisenä kuin saapuvatkin. En ymmärrä. He kertovat olevansa kiitollisia saadessaan hoitaa lapsiamme, ja kuvailevat lapsiamme ihaniksi. Heidän työnantajansa kertoo, että vauvaperheeseemme olisi tulijoita jonoksi asti. Tuntuu ihanalta, että niin moni haluaa huolehtia lapsistamme – yön pitkinä tunteinakin.

He herättävät toisen meistä lähtiessään aamuseitsemältä. He jättävät jälkeensä hyvinhoidettuja ja rauhallisia vauvoja sekä värien ja mallien mukaan järjestetttyjä tuttirivistöjä, He jättävät jälkeensä myötätuntoa, ymmärrystä, huolenpitoa ja välittämistä.

Kaiken lisäksi he ovat hirvittävän mukavia, ja yöllä mieleni tekisi jäädä juttelemaan tai kahvittelemaan heidän kanssaan. Uni kuitenkin vie pidemmän korren. Toivon, että yöenkelit olisivat joskus päiväenkeleitäkin, jotta voisin tutustua heihin paremmin.

Ihailen heitä.

Hämmästelen heitä.

Olen kiitollinen heille.

Tunnen lämpöä heitä kohtaan.

Kiitos, yöenkelimme!