Herra C on ollut kuumeessa ja ilmeisesti enterorokossa sunnuntaista asti. Sattumalta puoliso on ollut kesän pisimmällä työreissullaan sunnuntaista asti. Kappas! Ei meillä lasketa, mutta nukuin tänään ensi kertaa yli kaksi tuntia putkeen tällä enteroaikakaudella. Mummi antoi herkkuja ja hoivaa herra C:lle pitkien päiväunieni ajan.

Lasten sängyt on vedetty U-muodostelmaan, jonka keskellä minulla on patja. Yllän siitä taputtelemaan jokaista vuorollaan, ja neiti A yltää raapimaan päätäni. Herra C:n sängyn alle asettelen iltaisin nestemäisen särkylääkkeen, vessapaperia, kuulokkeet, puhelimen, korvatulpat ja kuulosuojaimet. Kuulosuojaus takaa minulle edes ajoittaiset torkut, kun en välttämättä herää jokaiseen kyljen kääntöön ja yskäisyyn. Säikähdän myös itkuja ja huutoja vähemmän, kun äänenvoimakkuus on vähäisempi. Lievemmät sydämentykytykset yön kähmässä.

Pitkä itämisaika — uhka vai mahdollisuus?

Herra C on heräillyt vähintään kerran tunnissa ja toiset sitten siinä välissä Herra C:n ääniin tai muuten vaan. Taudin pitkäkin itämisaika — uhka vai mahdollisuus? On ollut huojentavaa voida viedä tytöt päiväkotiin. Helpompaa minulle ja mielekkäämpää heille.

Toisaalta tämä tauti ja kaikkien katkonainen uni voi pyöriä meillä jopa kuukauden päivät.

Ei pelkästään matematiikkaa

Surullisen, kaihoisan ja kauhean kautta ihanaakin on ollut olla ensi kertaa yhden sairaan lapsen kanssa kotona. Kuolemanväsyneenäkin huomaan eron. Tuntuu todella surulliselta hoksata, miten valtavan paljon enemmän huomiota, katsekontaktia ja läheisyyttä yhdelle voi antaa jopa tässä tilassa.

Kysymys ei ole pelkästään matemaattinen, X määrä aikaa jaettuna kolmella, vaan yhden kanssa myös yksinkertaisesti jaksan enemmän elon ollessa hallittavampaa. Korvatulppia ja kuulosuojaimiakaan ei paljon tarvitse käytellä, kun yhden tarpeisiin pystyy vastaamaan niin paljon paremmin. Yhden huutoakin jaksaa helpommin kuunnella.

Pystyisinkö laittamaan puhelimen narikkaan lasten kanssa ollessa?

Miten vähään he kolme ovatkin joutuneet tyytymään. Ja miten paljon he ovat toisaalta saaneet — toisiltaan. Olisinko minä jotenkin jaksanut tai pystynyt antamaan enemmän? Tai pystyisinkö tästä eteenpäin? Pystyisinkö laittamaan puhelimen narikkaan lasten kanssa ollessa? Siitähän sitä aikaa ainakin irtoaisi helposti. Vai onko ihan OK, että käytän luuria toistaiseksi harhauttaakseni ajatukset pois kuormittavasta arjesta?

Hatunnosto yhden lapsen vanhemmille

Kääntöpuoli: kova homma viihdyttää yhtä lasta! Hattutemppu nostaa hattua yhden lapsen vanhemmille. Täällä sairastuvalla näkee, miten paljon kolmosista on seuraa ja iloa toisilleen. Herra C ehdottaa joinain päivinä jo yhdeksältä aamulla, että ”Mennään hakemaan S**** ja L**** päiväkodista”. Kyllä, he ovat jääneet jaetulle vanhempien huomiolle, jonka laadustakin voi paikoin olla montaa mieltä, mutta heillä on kuitenkin koko ajan ollut toisensa, lohduttaudun.

PS: Neiti B:llä nousi kuume tänään, ja neiti A on toistaiseksi terve.

PPS: Lapset ovat mukautuneet yllättävän hyvin yhden kotiin jäämiseen. He tuntuvat ymmärtävän syyn.

PPPS: Viime kirjoitukseen uudelleen viitaten: sipsipäivää ei siskoni perheessä kuulemma ole toteutettu, mutta hän piti skenariota täysin mahdollisena. Odotan raporttia sipsibileistä jo tällä viikolla, koska serkkulassakin kuumeillaan.