Kuulostaa tavanomaiselta, mutta tämä oli symbolisesti merkittävä hetki: olin lasten kanssa takapihalla kahluualtaan äärellä. Neiti B otti vaatteet pois, puki uimapuvun, kävi uimassa, haki sisältä puhtaat vaatteet, laittoi ulko-oven kiinni (!!!) ja palasi puettuna takapihalle. Koko tämän tapahtumasarjan ajan minä istuin paikoillani. EI tarvinnut auttaa, hypätä hakemaan asioita tai sulkea ovea. Olin syvästi liikuttunut ja vaikuttunut lapseni kasvusta ja kehityksestä.

Tällä tavalla elämä on todella erilaista kuin vaikkapa viime kesänä. Paljon on yhä tekemistä, mutta ihan koko ajan minun ei tarvitse touhuta tai edes ohjeistaa. Toki se haastaa, että kolmoset eivät nuku enää päiväunia, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita on kellon ympäri ja vähän ylikin.

Minua ei tarvita joka hetki!

Niin. Minua ei enää tarvita joka hetki. Välillä kyllä tarvitaan kolmeen suuntaan samalla sekunnilla. Muutos kuitenkin mahdollistaa sen, että on matalampi kynnys liikkua ja tehdä asioita lasten kanssa. Itsellä on toki vastuu siitä, että ottaa rentoilun irti uudesta tilanteesta. Sorrun välillä vanhasta tottumuksesta kanaemoilemaan, ennakoimaan tai tekemään puolesta, vaikka asiat etenisivät omalla painollaankin. Opettelen.

Jo pelkästään lasten kasvaminen on tehnyt kesästämme aiempia rennomman (jos unohdetaan hetkeksi oksennustaudit, silmätulehdukset, flunssat ja wannabe-syyhyt). On kuitenkin myös asioita jotka minä itse olen tehnyt toisin. Tässä tärkeimmät tärpit itselleni, ehkä jollekin muullekin pienen lapsen vanhemmalle. Isompien kanssa nämä eivät kenties enää toimi – en vielä tiedä, minkä ikäiseksi peitoilla, pahvilaatikoilla ja ötököillä leikitään. Sanomattakin on selvää, että pienten vauvojen ja erityislasten kanssa moni näistä voi olla karmea neuvo.

Kuulostaa kamalalta mutta on todella hyvä idea.

Asiat joista itse pidät – tee enimmäkseen niitä lasten kanssa. Kuulostaa kamalalta mutta on todella hyvä idea. Näin pienten kanssa aktiviteettia enemmän on väliä aikuisen mielentilalla. ”Nehän leikkii vaikka kävyillä koko kesän”, joku aikuinen totesi. Pitkälti totta, ja kannattaa ottaa siitä kaikki irti. Vesipuistoja ja eläintarhoja ehtii kiertää, ja siitä saa varmaan enemmän irti jahka jälkikasvu osaa pyyhkiä itse pyllynsä, pysytellä pinnalla ja niin edelleen. Tykkään jutella, uida, pyöräillä, puistoilla, lukea ja sylitellä kolmosten kanssa. En varsinaisesti pidä ruoanlaitosta, pelien pelaamisesta tai leikkimisestä lasten kanssa, joten teemme näitä asioita harvoin yhdessä.

Potta pihalle, koska jatkuva sisällä ravaaminen on ärsyttävää. Lattiat sotkeutuvat, ovet jäävät auki ja joudut kulkemaan pyllynpyyhintäkeikoille. Useamman lapsen kanssa voi olla myös vaarallista ja stressaavaa, jopa mahdotonta jättää loput jengistä siksi aikaa ulos.

Ei, en halua opettaa lapsiani olemaan maailman napa.

Ulkopuolisten kontaktien karsiminen kannattaa meillä, vaikka kesä onkin myös hyvää aikaa tavata ystäviä ja sukulaisia. Kohtuu kaikessa, ja ensin kotipesä kuntoon. Tapailen yksin ja lasten kanssa perheen ulkopuolisia ihmisiä lähinnä sellaisissa väleissä, kun tuntuu että omaa porukkaa on ehtinyt huomioida tarpeeksi tai kun kyseessä on tuttava, joka on olemukseltaan kuin osa perhettä. Vähänkin vieraampien kanssa huomio suuntautuu liiaksi omista lapsista pois (sosialisointi, tarjoilut, tekemiset), ja kun lapsia on useampi, kiva asia kääntyy itseään vastaan. Ei, en halua opettaa lapsiani olemaan maailman napa, mutta haluan taata heille riittävän määrän läsnäoloa.

Kirjoitus jatkuu seuraavassa postauksessa, jossa vältetään, lahjotaan, hankitaan välttämättä kahluuallas ja tehdään loppuarvio siitä, voiko kesä 4-vuotiaiden kolmosten kanssa olla rento.