Puurot, vellit, pissat ja kakat menevät sekaisin. Lapset eivät hahmota, mikä on ykkös- ja mikä kakkoshätä. He ovatkin keksineet kuvaavammat nimet niille: pienempi hätä on vesipissa ja isompi pyllykakka. Oma lukunsa ovat vielä kissa- ja lammaspissa sen mukaan, mikä pottatarra paljastuu lirauksen voimasta. Alan saada aika paljonkin iloa lasten verbaalisuudesta ja keskusteluista heidän kanssaan. Huumoria! Sitä huomaan kaivanneeni pitkinä tunteina yksin lasten kanssa — ja nyt sitä sitten alkaa tihkua.

Minä: ”Syödään iltapalaksi leipää, puuroa tai pastaa.”

Lapsi: ”…tai jätskiä.”

Jos joku meneminen tai tekeminen kielletään, lapset (silloin kun eivät saa raivokohtausta) saattavat ymmärtäväisen näköisenä nyökytellä ja todeta, että viikonloppuna sitten. Joinain iltoina he ovat myös sitä mieltä nukkumisesta.

Rajansa mummoilullakin

Kirjoitin aiemmin mummoiluvaiheestani. Uskon, että nyt se on mennyt vähän liian pitkälle. Vaivihkaa lähes kaikki hauska, oma tekeminen on jäänyt pois. Tämä yhdistettynä siihen etten ole nyt töissä, on tehnyt mielen sisällöt aika yksitoikkoisiksi. Tarkoituksena onkin nyt hiljalleen palauttaa vähemmänkin mummomaisia aktiviteetteja ohjelmaan. Olen käynyt taas harrastamassa omaa pitkäaikaista lajiani. Väsyneeksihän se vetää, fyysisesti, mutta antaa kovasti iloa! Kunhan vaan jaksaa sitten räpiköidä päivän loppuun saakka lasten kanssa.

Puoliso kävi muutamia päiviä reissussa. Ensimmäiset päivät olivat hankalia, koska öisin rauhoittunut nukkumaan sitäkään vähää mitä normaalisti. Tiesin, että olen yksin vastaamassa kaikkiin herätyksiin, myös alkuyön, ja se teki minut levottomaksi. Sitten totuin ja huomasin muutenkin mennä kaatuneen aidan kohdasta. Ei menty ulos joka aamu- ja iltapäivä. Ei tehty ilta- ja aamupesuja niin perusteellisesti. Ei menty joka välissä potalle. Katsottiin enemmän telkkaria.

Yksi väsynyt vanhempi on parempi kuin kaksi väsynyttä vanhempaa.

Meillä kävi paljon vieraita, mikä oli todella ihanaa. Huomaan myös puolison pois ollessa, että vähintään toisinaan yksi väsynyt vanhempi on parempi kuin kaksi väsynyttä vanhempaa. Ainakaan ei tule väsynyttä nahistelua, turhia odotuksia tai kommunikaatiovaikeuksia toisen aikuisen kanssa. Yksi ihminen vähemmän, jonka tunteet ja tarpeet täytyy huomioida. On tietenkin myös koko tiimin etu, kun yksi pääsee tuulettumaan.

Itselleni olen suunnitellut muutaman päivän mökki- tai asuntoautoreissua loppukesälle.