Voi sinua parkaa! Ja muita kommentteja kolmosäidille
Rauta, maitohapppobakteerit, D-vitamiini, BMF äidinmaidnvahvike) ja aamupesut. SIttemmin BMF on poistunut liitutaulultamme ja sosetreeni tullut tehtävälistalle. Kuva: Kirjoittaja
– Voi sinua parkaa, toinen yöhoitajistamme huokasi aamuseitsemältä ja halasi minua.
Kannoin yhtä vauvaa liinassa ja toista olallani.
– Enhän minä ole parka. Olen onnekas, tokaisin spontaanisti (ja yöllä useampia tunteja nukkuneena).
– Pelkään että uuvutat itsesi, hoitaja vastasi.
Hän olisi halunnut jäädä työajan päätyttyä auttamaan minua yöllä valvoneen puolisoni nukkuessa. Passitin hoitajan kotiin ja vakuutin, että pystyn kyllä mainiosti luovimaan kahden valveilla olevan vauvan kanssa.
Muita toistuvia kommentteja ja kysymyksiä
– Erotatko jo vauvasi toisistaan? Erotan jo ja vielä, ja uskoakseni on aika poikkeuksellista jopa identtisten monikkolasten kohdalla, ettei vanhempi tunnista lapsiaan.
– No, te saitte heti lapsiluvun täyteen! Öö…mistä niin päättelet, kun en itsekään vielä ole ehtinyt asiasta selkeää ajatusta muodostamaan?
– Riittääkö maito kaikille? Saattaisi jopa riittää, mikäli jaksaisin olla yhtä maidontuotantolaitosta ja pumpata tai imettää koko ajan.
– Teillä täytyy varmaan olla todella iso auto. 7-paikkainen Toyota Verso oli meidän autovalintamme, koska siihen mahtuu kolme turvakaukaloa vierekkäin sekä vieläpä kaksi notkeansorttista lapsenvahtia peräkontin lisäistuimille. Minibussia tai vastaavaa ei siis välttämättä tarvita.
– Ovatko nämä luomulapsia? Minua ei häiritse puhua aiheesta, eivätkä tuntemattomat ja puolitutut muistaakseni ole juurikaan tätä kysyneet. Toisilta kolmosvanhemmilta olen kuullut asiasta kysyttävän sopimattomissa yhteyksissä, joten vinkkinä: on aika yksityinen kysymys – vältä jos et tunne vastaajaa riittävän hyvin.
– Voi kamala! (Kolmosista kuullessa) Näkökulmakysymys. En allekirjoita kamaluutta tai kannusta kauhistelemaan. Kannustan kysymään, miten monikkoäiti tai -isä kokee asian.
– Millaisia rattaita kolmosille on? Menopeli hakusessa ja harmaita hiuksia aiheuttamassa juuri. On muutamia eri malleja, mutta kaikkea ei voi saada. On pitkiä, ohuita, leveitä, korkeita ja italialaisilla kesärenkailla varustettuja. Haluaisin sellaiset, jotka mahtuvat automme tavaratilaan ja kotiovesta sisään, ovat renkailtaan lumessakin kulkevat, mahduttavat lapset uumeniinsa useamman vuoden ajan, ovat paikka-asetteluitaan tai väliseiniltään sellaiset, että lapset eivät pääse tukkanuottasille kyydissä istuessaan sekä sopivat bussinkin ovesta sisään (ensi viikolla soitto paikallisliikennöitsijälle tai mittanauhan kanssa linkkuriin). Yksi vaihtoehto olisi hankkia ihanan kapeat, hieman tornimaiset kärryt ja yrittää kotikonstein tai liikkeessä vaihtaa niihin jämerämmät renkaat.
– Nukkuvatko ja syövätkö he aina yhtä aikaa? Joskus, joskus ei.
– Teillä on mukava käydä vauvaterapiassa! Taisipa joku kotipalvelun työntekijäkin näin todeta. Mikäs siinä!
Mössöjä ja muotia
Kävimme puolisentoista viikkoa sitten, kypsässä kolmen kuukauden iässä, puheterapeutilla arvioimassa soseidensyöntivalmiutta. Keskosille aloitetaan varhaistetusti soseet, jotta normaalisti (ja meillä väliin jääneen) loppuraskauden aikana täyttyviä rautavarastoja saadaan paikattua. Onhan se hassua syöttää ”oikeaa ruokaa” vastasyntyneen kokoisille pikkuihmisille. Kolmoset syövät jo mangoa, päärynää, bataattia, porkkanaa ja banaania. Tai no, imeskelevät, purskuttelevat ulos suusta ja toisinaan nieleskelevätkin.
”Vaatekomerollamme” (iso sängynalusmuovilaatikko hoitotason keskikerroksessa) aletaan jo luoda silmäyksiä kevään 2021 muotiin. Pienimmät 50- ja 56-kokoiset vaatteet alkavat jo olla turhankin tyköistuvia isommille vauvoillemme, ja muutamia 60- ja 62-kokoisia vaatteita on jo käytössä. 54-, 57- ja 58-senttisillä pikkujäteillämme.
PS: Viimekertaisesta inhokkiäänestä suosikkiääneen: rintakehää vasten vienosti tuhiseva ja välillä ”haaaa, haaa, haa…” hurmaavasti huokaileva vauva. Juuri nyt hän on A. Pieni pätkä tätä on äänitettynäkin, mutta tosiaan vain pieni, koska eihän kukko tietenkään käskien kieu. Ainakaan pitkään.
