Sekalaisia ajatuksia poukkoilee kosolti päässä. Väsymystä, jännitystä ja epätietoisuutta on ollut tavallista enemmän ilmoilla tulevan muuton myötä. Arjenhallintakin on ollut tavallista enemmän koetuksella muun muassa niin, että kunnon kauppaostoksille ei jotenkin olla ehditty. Miten sitä unohtaakin välillä elintärkeät perusasiat kuten joogan ja ostosten kotiinkuljetuspalvelun. Haetaan lähikaupasta jotain pientä, ja milloin on mikäkin lopussa. Myös se kriittisin: maito.

Poukkoilee myös siis päässä sekin tarina, kun äiti taikoi eräänä iltana lantraamalla ruokakermasta maitoa. Olisihan lähikauppaan ollut ainakin 200 metriä. Puoliso katsoi epäuskoisena vierestä ja ilmoitti, että ei usko lasten juovan litkua. Mutta eikö kerma ole tavallaan tiivistettyä maitoa, minä argumentoin ja jatkoin miksausta. Voitonriemuni oli käsinkosketeltava, kun lapset hörppivät ”maitonsa” ja pyysivät vielä santsikupitkin! Kätevä äiti.

Kermankin voimalla meillä potkupyöräillään, talutetaan tavallisia pyöriä mielissään pitkin pihaa vaikka apurattaat kolistelevat nilkkoja ja vähän ajetaankin apurataspyörillä. Yksi osaa ajaa hieman apurattailla, toinen menee hurjaa vauhtia potkupyörällä ja kolmas ei ole vielä niin inessä pyöräskenessä. Kaikkiaan pyörät herättävät rakkautta ja raivoa. Niiden perään itketään ja sitten kiukutaan kun ei osata.

Sängyt täynnä sälää

Viime aikojen parhaat aarteet ovat leikkipuistosta löytyneet tyhjät saippuakuplapurkit. Lapset puhalsivat leikisti ”ilmapalloja” vaikka kuinka pitkään. Lapsen Maailman numerossa 3/2023 kerrottiin, että lasten mielikuvitusleikit ovat keskimäärin lyhentyneet. Meillä ne toistaiseksi pidentyvät. jopa yön yli. Sänkyynkin pitää saada mukaan ”ilmapallokone”. Ja muovisia keiloja. Ja pikkujuna. Sekä kirjoja. Pitäisi varmaan alkaa hieman rajaamaan. Sellaista ei kantapään kautta opittuna anneta mukaan, mitä on vain yksi ja voi helposti aiheuttaa riitaa. Paino sanalla helposti, koska 2,5-vuotiaat kolmoset voivat toki taistella ihan mistä tahansa.

Yhtä ei vielä nukuta toisen ollessa sammumispisteessä

Tiedetään, sängyssä ei saisi olla mitään ylimääräistä. Mutta kolmosten kanssa kaikki on taas vähän toisin. Unentarve on yksilöllistä, ja yhtä ei vielä nukuta toisen ollessa sammumispisteessä ja kolmannen sillä välillä. Helpottaa kaikkia, kun mukana on jotain touhuttavaa. Joskus laitamme jonkun nukkumaan aiemmin, kun väsymystila on ylitsepääsemätön, mutta kaikkiaan toimivinta on pistää kaikki petiin samanaikaisesti.

Muita merkittäviä tapahtumia elämästämme viime ajoilta: neiti A repii B:n ja C:n naamoja aina hermostuessaan. Ristikkokypärät aakkosten kahdelle jälkimmäiselle olisivat tarpeen. Minä olen kulkenut tutustumassa päiväkoteihin. En tiedä varhaiskasvatuksesta juuri mitään, ja vaikka olen kova kyselemään, tuntuu valinta jotenkin satunnaiselta.

Päiväunien pois jääminen ei ehkä ole enää kaukana. Joinain päivinä A ja C eivät kerta kaikkiaan nukahda, edes unikoneeseen eli autoon. Tai jos päivällä hetkeäkään liikaa nukkuvat, illalla hurjasti kukkuvat. Kevättä on kolmosilla rinnoissa, ja sisään ei maltettaisi tulla syömään, leikkimään tai varsinkaan nukkumaan. Harhautus, houkuttelu ja vastentahtoinen raahaaminen ovat talteenottokeinot.