Meillä on parhaillaan vieraita jotka viipyvät parisen viikkoa. Jännitin tätä etukäteen oman vointini ja samanaikaisen lasten loman vuoksi, sillä kaikki muutos ja ylimääräinen kuormittaa minua herkästi altistaen unettomuudelle. Puntaroimme jopa, onko meidän ylipäätään mahdollista vastaanottaa vieraita, mikä tuntuu toisaalta täysin naurettavalta mutta on tosiasiassa järkevä kysymys. Oman lisämausteensa tuo se, että puolison kulttuurissa ollaan järjettömän ja suorastaan ylettömän vieraanvaraisia. Olen tämän kokenut puolison perheen luona, ja suoraan sanottuna se kaikki ylitsevuotavainen hyväntahtoisuus sai minut kiemurtelemaan vaivaantuneena.

Vieraiden pienimmätkin toiveet täytetään vaikka se vaatisi kuun hakemista taivaalta.

Toki vieraanvaraisia omalla tavallaan ollaan Suomessakin, mutta moiseen ruhtinaalliseen kohteluun en ole tottunut. Kaikki tehdään ja kustannetaan puolesta, ja vieraiden pienimmätkin toiveet täytetään vaikka se vaatisi kuun hakemista taivaalta. Mietin, pystymmekö moiseen vastaamaan – ja totesin ettemme tässä elämäntilanteessa pysty, mutta perusvieraanvaraisuuden on riitettävä – olemmehan myös suomalainen perhe. Ja jos toinen vaihtoehto on olla näkemättä näitä upeita tyyppejä, ei sekään kivalta kuulosta. Vieraat, ulkomailta saapuvat puolison sukulaiset, itsessään eivät jännittäneet. Tiesin entuudestaan heidän olevan ihania ja avuliaita.

Rajat, tyypit ja tilat

Niin, kohtuullisen pitkäaikaiset vieraat väsyneessä lapsiperheessä – uhka vai mahdollisuus? Vastaus riippuu mielestäni kolmesta olennaisesta asiasta.

A) Kuinka hyvin perhe pystyy pitämään omista rajoistaan kiinni? Lipsuin aluksi. Yliyritin tarjoillessani vieraille aktiviteettia ja apetta enkä pitänyt huolta omasta levostani. Noin vuorokauden kohdalla lähdin itku kurkussa kaverin luokse lepäämään. Sen jälkeen totesin, että rajansa kaikella. Kaikilla on parempi olla kun talossa on hyväntuulinen emäntä. Me elämme elämäämme ja olemme sen puitteissa vieraanvaraisia. Lisäksi heittäydyin nauttimaan vieraiden tuomista apukäsistä. Miten upeaa on, kun talossa on neljä aikuista! Voin käytännössä milloin tahansa levähtää, käydä jossain tai hoitaa askareitani rauhassa. Vieraat tuovat myös ihanaa elävyyttä, vaihtelua ja keveyttä kodin ilmapiiriin. Tärkeää on myös osata olla vieraiden keskellä juuri sellainen kuin on. Esittää jaksaisi ehkä päivän tai pari, mutta pitkässä juoksussa se käy raskaaksi.

B) Millaisia vieraat ovat? Ovatko vieraat sopeutuvaisia vai onko heillä hyvin tarkat speksit tekemisen, aikataulujen, ruoan tai muun suhteen? Tulevatko he täyspalveltaviksi vai kantavatko hieman korttaan kekoon nähdessään, että isäntäväellä on kädet täynnä lastenhoidon, ruoanlaiton tai retkikamppeiden kanssa? Meidän vieraamme ovat ihanan rentoja, joustavia ja avuliaita, mikä on tehnyt visiitistä todella miellyttävän.

C) Kuinka paljon tilaa on? Auttaa, jos kaikille tai edes jokaiselle perhekunnalle on jokin oma huone tai soppi. Ei toki ole välttämätöntä jos sekä isäntäväki että vieraat ovat tottuneet tiiviiseen yhteiseloon. Meidän tapauksessamme minä taidan olla ainoa jolle tämä on kynnyskysymys. Suomessa ei ole poikkeuksellista, että vieraat majoittuvat hotellissa mikäli heille ei ole tarjota omaa huonetta isäntäväen luota. Puolison sukulaiset taas todistettavasti nukkuvat vaikka kuukauden pinossa jossain olohuoneen nurkassa saadakseen viettää aikaa yhdessä.