Teillä on mukava käydä vauvaterapiassa, kerroin erään kotipalvelutyöntekijän todenneen keväällä.

Sittemmin on käynyt ilmi, että yksi jos toinenkin käy täällä tai päätyy jatkamaan kolmosten hoitamista terapeuttisistakin syistä. On hankala kuvailla tätä ilmiötä, meille muodostunutta kolmoskuplaa, mutta yritän parhaani mukaan.

Pullon- ja pyllynpesijät verkostoituvat

Vauvoistamme on vahingossa tullut terapiatyökaluja, yhteisöllisyyden edistäjiä ja ”match makereita”.

On ilo seurata näitä kohtaamisia, avautumisia, jakamisia, vaihtokauppoja ja keskusteluita. Reseptien, villasukkien, laukkujen ja puhelinnumeroiden vaihtamista hoitajien, meidän asiakkaiden, sukulaisten ja ystävien ystävystyessä keskenään. Pullon- ja pyllynpesun lomassa on avattu oman elämän kipukohtia ja jaettu toisen iloa. Vajaa puoli vuotta tätä seurattuani olen vakuuttunut, että vauvat ovat mitä parhaimpia terapeuttisen kohtaamisen edistäjiä. Moni sohvallemme nyytti sylissään istahtanut on alta aikayksikön päätynyt purkamaan sydäntään juuri tapaamalleen vauvanhoitokaverille. Minä olen hämmentyneenä ja tyytyväisenä myhäillen seurannut vierestä. Niin ohimeneviä ilahduttavia kohtaamisia kuin elähdyttäviä ystävyyksiäkin on syntynyt.

Meidän perheemme on nyt todellakin se apua tärvitseva yksikkö, mutta on ilo huomata meidänkin voivan antaa: mielekästä tekemistä ja kohtaamis- ja verkostoitumispaikan. Onhan meillä ennenkin ollut seuraelämää ja vieraita – muttei koskaan niin paljon kuin nyt, kun apua todella tarvitaan.

Vauvaterapiassa on paljon kiintopisteitä logoterapiaan, jota olen muutaman vuoden ajan opiskellut. Logoterapia, ei logopedia kuten usein sekoitetaan. Logoterapian, tai sen perustana olevan logofilosofian, ytimessä on sen kaltaisia ajatuksia kuin:  Mitä minä voin antaa maailmalle? (vs. Mitä maailman pitäisi antaa minulle?) ja  itsen transsendenssi eli katseen kääntäminen pois itsestä ja suuntautuminen johonkin tai johonkuhun toiseen.

Perjantai-illan yllätyshoitaja

Välillä Muumitalossakin kärsitään hoitajapulasta, onneksi vain ajoittain. Läheisillä on rajansa, ja kotipalvelufirma potee paikoin työntekijävajetta. Toisinaan taas auttajia ilmaantuu mitä yllättävimmillä tavoilla – muttei kuitenkaan niin, että kävelisin takaportistamme kadulle ja raahaisin ensimmäisen ohikulkijan tänne. Kuten välillä saattoi käydä mielessä.

Mutta esimerkiksi näin: valittelin tällä viikolla väsymystä ja tiesin puolison potevan samaa tautia. Kysyin kolmosten hoitajien WhatsApp-ryhmässä, josko joku pääsisi lisäapukäsiksi. Sieltä ei suoraan tärpännyt, mutta ”iltahoitajaksi” ilmoittautunut ystävä tuumasi äitinsä tulevan mielellään. Ilmoitusluontoisesti hän pirautti äidilleen, ja kohta olinkin jo hakemassa tätä uutta tuttavuutta meille. Vauvoista hikisin mukanani, nukuttaakseni helteen piinaaman pienen autossa. (Olisin muuten voinut jäädä kotiinkin ystäväni hakiessa äitinsä, mutta käytän mielelläni tilaisuudet liikkua kodin ulkopuolella vain yhden vauvan kanssa.)

Molemmat vanhemmat saivat levätä useamman tunnin tuona siunattuna iltana, eikä iltanukutuksiin tarvinnut juuri osallistua. Suurin lahja mitä meille voi antaa. Tämän jälkeen ohjelmassa oli naurua ja pizzaa helteisellä terassilla. Yksi vauvoista teki klassisen temppunsa, ja heräsi mukamas jo yöunille mentyään kukkumaan vielä tunteroiseksi.

Taisi tyttö tietää, että palvelu pelaa ja hoitajamitoitus on kohdillaan: neljä hoitajaa per asiakas.

Mitä muuta?

Hellettä pitelee, ja vauvat ovat hikipalleroita. Ulos varjooon on rakennettu jäähyaitio, eli leikkimatto lelukaarella yllään hyttyssuoja. Vauvoja liotetaan ulkona ja sisällä ammeessa viileässä vedessä, ja kylläpä he nauttivat polskimisesta kylpytuen päällä makoillen! Vesi pärskyy niin, että ei enää toivoakaan pöydän päälle nostetussa ammeessa kylvetyksestä.

Meille on myönnetty kotipalvelua hyvällä tuntimäärällä kolme kuukautta eteenpäin, mikä tuntuu todella huojentavalta. Yöhoiva pysyy entisellään. Avun tarve ei juuri ole vähentynyt, vaikka tietyt pikkuvauvajutut ovat helpottaneet. Kisaväsymyskin taitaa hieman painaa. Mennyt puolisentoista vuotta on ollut vähintäänkin intensiivinen hoitoineen, raskauksineen ja vauvoineen.

Hankala hahmottaa, mikä tilanne on vaikka tuon kolmen tai kuuden kuukauden päästä. Rullaako arki jo pidempiä aikoja ilman ulkopuolista apua, vai onko meno entistä hurjempaa vauvojen lähtiessä liikkeelle? Yösyöttöjä triolla on tällä hetkellä yhteensä 5–13 kappaletta kello 22 ja aamuseitsemän välillä. Kovin ovat erilaisia yöt keskenään. Päivisin eniten resursseja sitoo nukuttaminen ja syöttäminen, ja seurusteluunkin kuluu koko ajan enemmän aikaa.

Arki on muodostunut omanlaisekseen puolison ollessa töissä. Pian hän jää taas kotiin pitämään isyysvapaita, ja sitten alkaa jälleen uuden kuvion opetteleminen. Töitä edeltäneeseen aikaan ei suinkaan palata, koska vauvat ovat muuttuneet kosolti.

Pää käy hitaalla. Helle ja maitoaivot. Eilen läheiset tuumasivat neiti A:n vaikuttavan nälkäiseltä. Usealta minuutilta tuntuneen hiljaisuuden päätteeksi sain kaikkien odottaessa juhlallisesti julkistettua nerokkaan, hartaasti laaditun suunnitelmani.

– Joo, annetaan *****lle ruokaa.