Vauva- ja ruoanlaittomaratonia
Vaippakakkuun oli pistetty rutkasti taitoa ja tunnetta viesteineen, vaippoineen ja herkkuineen.
Nainen lähti sovitusti kävelylenkille lähellä asuvan ystävänsä kanssa, joka jostain syystä halusi kulkea ihan eri reittejä kuin yleensä muun muassa vessahätään vedoten (minullahan se olisi pitänyt olla).
Kolmosodottaja ei kiinnittänyt tähän sen suurempaa huomiota, ja kaksikko saapui lähipuistoon. Nainen ei myöskään pistänyt merkille tai kenties nähnyt ison mahansa takaa noin kymmenpäistä hajaantuutta ihmisjoukkoa, mutta erään puun takaa pilkisti tuttu räikeänkeltainen toppatakki. Äiti! Sisko ja siskontyttö! Kaverit!
Tiesin kyllä, että odottajille järjestetään baby showereita eli vauvakutsuja, mutta jostain syystä tämä ei ollut käynyt edes mielen vieressä omalle kohdalleni. Tuli todella liikuttunut ja rakastettu olo kaikesta vaivannäöstä ja ennen kaikkea siitä, kun sai nähdä ison osan omaa tukijoukkoaan yhdessä koossa.
Etsi, pue ja pähkäile
Korona-turvallisten ulkoilmakutsujen ohjelmassa oli muun muassa vauvamaraton: etsi piiloutuneet kolmoset, pue kaikki kolme (nukkea) yhtä aikaa ja vastaa kysymyksiin lastenhoidosta. Ennen kuin tuomitsette, niin saanen huomauttaa: hoitopöytä oli sangen pieni. Tilan säästämiseksi siis pinosin kahta vauvaa päällekkäin kolmatta hoitaessani. Tästä niksistä ilmeisesti jostain kumman syystä rokotettiin suorituspisteitä.
Virkistyin yllätyksestä niin, että olin vielä iltayhdeksänkin jälkeen hereillä. Ja puolenyön kieppeilläkin. Mikä oli siis positiivista vaihtelua, ei syytä syyllistymiseen! A-vauvan kutsut on nyt siis pidetty. Seuraavia ”kävelylenkkejä” innokkaasti odottelessa…
Vauvamaratonin lisäksi olen harrastanut myös ruoanlaittomaratonia. Ostin ylimäääräisen pikkupakastimen, jota kokkaan nyt täyteen. Oletettavasti lähikuukausina tulee olemaan riittämiin touhua ilman ruoanlaittoakin.
Kovin ruhtinaallisesti täyttöaikaa ei enää ole jäljellä, koska monikkoraskauden vuoksi minut saatetaan ottaa osastolle seurantaan viikkoa, puoltatoista ennen sektiota. Ei kuitenkaan välttämättä, koska asumme ihan sairaalan lähellä ja etäseurantaankin voidaan siksi päätyä. Joka tapauksessa, hurja ajatus, että jo reilun parin viikon päästä voisin köllötellä lasaretissa odottamassa h-hetkeä!
Kasvunvaraa ja -tilaa on
Varmistin, mitä lääkärikielessä tarkalleen tarkoitetaan raskausviikkoihin ja sektion ajankohtaan viitatessa. Esimerkiksi kolmossynnytyksen teoreettinen takaraja on yleensä raskausviikko 34, minkä jälkeen tyypillisesti joko vauvoilla ja/tai äidillä alkaa olla turhan tukalat oltavat. Kuulemma yleisesti puhutaan täysistä viikoista, eli 34+ jotain, ei alkaneesta viikosta.
Nyt on kasassa 29+5. Toiveissa siintää, että kolmoset mahtuisivat ja pystyisivät kasvamaan mahassa vielä 4–5 viikkoa, mutta toisaalta sektion paikka voi tulla milloin tahansa ennenkin sitä vauvojen, oman tai istukoiden tilan heikentyessä.
Tilaa kasvulle ainakin on vielä, siitä saatiin todiste tämän viikon ultraäänitutkimuksessa. Lääkäri totesi ennen tutkimuksen alkua, että kolmoset tuskin enää mahtuvat vaihtamaan asentojaan juurikaan. No, ei mennyt montaa minuuttia, niin C teki kuperkeikan pyöräyttäen päänsä kylkiluiden kupeesta napani viereen. Olen ilmeisen tilava, mikä taitaa tulla veren perintönä. Minutkin oli saatu vielä käännettyä ihan viimeisillä raskausviikoilla oikeaan menosuuntaan äitini vatsan päältä, kun tätä epätodennäköistä mahdollisuutta päätettiin testata.
Keskiviikon ultrassa koko trio vaikutti hyvinvoivalta ja liikkui vimmatusti. Vaikka kuinka kuvittelee pitävänsä huolensa hanskassa, niin kyllä sitä aina kävelee kevyemmällä askeleella äitiyspoliklinikalta ulos saatuaan puhtaat paperit.
