Vähän yli yksi kotipäivä (osa 3/3)

Kurkistus kotipäiväämme jatkuu iltatoimien merkeissä ja päättyy tokkuraiseen aamuun.

18:20 Varhainen iltapala, päivällinen kun oli mitä snacksia oli. Tietenkin paistettua ja keitettyä alekananmunaa, leipää, paprikaa ja maitoa. Munanmurusia siivotessa pinna alkaa olla aika pinkeä. Olisi pitänyt antaa vain paistettua. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä. Lautanen lipsahtaa kädestä ja menee rikki. On aika vetää pari kertaa syvään henkeä.

19 Kuka haluaa kylpyyn? Ei kukaan. Lopulta lapset kipuavat yksi toisensa jälkeen ammeeseen. Pesun jälkeen lapset vetävät housut jalkojen sijaan päähän. Puoliso pyytää josko voisin rauhoittua ja hengittää vähemmän raivokkaasti. Vauhdikasta potkuautoajoa, joka on nyt ilman mattoja erityisen nautinnollista. Samoin sukilla liukastelu ja pikkuautoilu. Siivouksen valmistuminen on hieman pitkittynyt ja matot pötköttävät ties kuinka monetta päivää kodinhoitohuoneen lattialla.

19:50 Lapset iltapissalle. Herra C:lle yövaippa, josta oikeastaan voisi jo luopua. Mutta ei vielä tänään, koska (epätodennäköinenkään) pissavahinko ei houkuta neiti B:n sairastaessa ja puolison lähtiessä aamuviideltä reissuun. Ehkä huomenna.

Herra C tyhjentää punkkaansa lääkärilaukun sisällön ja nappaa vielä viereen dinosauruksen.

20:05. Lapset saavat valita sänkyyn lelut mukaan ja pötkähtää pehkuihin. Herra C tyhjentää punkkaansa lääkärilaukun sisällön ja nappaa vielä viereen dinosauruksen. Tytöt tyytyvät vähempään materiaan. Pusuhalit, peitot päälle.

20:20 asti kuuluu rupattelua ja huutelua. Herra C on nakannut peiton lattialle ja pyytää laittamaan sen päälle. Ohjaan laittamaan itse, johon poika toteaa että äiti voi mennä pois.

20:30 Puoliso on jo sängyssä. Kömmin omalle puolelleni, laitan äänikirjan soimaan kuulokkeista ja varustan vielä itseni kuulosuojaimilla ja unimaskilla. Hyvää yötä!

23:30. Neiti B herää, huutaa ja itkee. Käyn rauhoittelemassa. Nukahdan uudelleen, mutta, ei yllättäen useamman huonon yön ja yliväsyneen päivän jälkeen, loppuyö on torkkumista. En tiedä monestiko puoliso on käynyt lastenhuoneessa yön mittaan.

06 Neiti B tulee viereen. Puoliso on lähtenyt töihin. En enää nukahda, kuuntelen äänikirjaa.

07 Kömmimme ylös, ja pian neiti A ja herra C:kin heräävät.

07:50 Vaatteet päälle, kaikki kärryihin ja herra C ja neiti A päiväkotiin. Neiti B odottaa kärryssä pihalla ja huiskuttelee ikkunan läpi kavereille.

08:30 Neiti B:n kanssa kotiin aamupalalle ja sohvalle saikkupäivää viettämään.

Poikkeukset A, B, C ja D.

Näitä postauksia suunnitellessani oli ajatuksena tavallinen vapaapäivä (puolison töistä, lasten päiväkodista), mutta reilu vuorokausi muodostui lopulta aika poikkeukselliseksi monestakin syystä:

A: Neiti B oli sairaana, eli yöt sillisalaattia ja päivät säätämistä.

B: Oli ensimmäinen oikeasti lämmin ja aurinkoinen päivä tälle kevättä, siitä runsas ulkoilu. Rehellisesti: talven ja kevään aikana emme varmasti kertaakaan käyttäneet klyyvareitamme pihalla kahdesti.

C: Olin yöasu päällä iltaan asti. Yleensä puen päivävaatteet, koska rutiini saa aikaan tunteen päivän alkamisesta. Nyt jotenkin lipsahti, venähti ja sitten ei enää ollut väliä.

D: Minä en yleensä ole se joka hoitaa (alku)yön herätyksiä, normaalisti vasta aamuyön ja varhaisen aamun. Siitä toistuva väsymyksen valittelu. Olen kyllä usein väsynyt, mutta en enää tavallisesti ihan joka hetki. Jee!