Vähän yli yksi kotipäivä (osa 2/3)

Viime postauksessa sait tirkistellä tavanomaiseksi tarkoitettua kotipäiväämme siihen saakka, kun neiti A, herra C, minä ja vekkini otsassa palasimme sisälle välipalatarkoituksessa. Nyt jatketaan poukkoilevan päivän seuraamista alkuiltaan saakka.

14 Välipala. Puoliso suunnittelee pihatöihin menoa ja varmistelee pärjäänkö lasten kanssa. Sitähän ei kukaan tiedä, yritetään. Olisimme kaikki palanneet nauttimaan auringonpaisteesta, mutta neiti B:n fitnesslevel ei taida riittää. Talo on kuin lelupommin jäljiltä. Evästyksen jälkeen laitan lapset tv:n eteen ja syön itse myöhäisen lounaan ja ah, niin palkitsevaa, järjestän tavarat paikoilleen. Ulkoinen järjestys hillitsee sisäistä kaaosta.

15:10 Oho, kello on jo näin paljon, huomaan tätä kirjoittaessani. On aika sammuttaa TV. Samalla puoliso paukkaa hikisenä sisään ja harmittelee moottorisahan löpön loppumista. Homma jäi aavistuksen kesken. No, sellaistahan se yleensäkin on ihan ilman työkaluhaasteitakin. Siellä täällä saa vähän sitä sun tätä tehtyä ja sitten…elämä tapahtuu. Jossain kohtaa kirvelevä otsa muistuttaa itsestään, ja annan hätäensiavun alias Bepanthenin pari tuntia myöhässä.

En osaa keitata.

15:30 Takaisin ulos. Ekaa kertaa tälle kevättä lapsille niskaan vuorettomat kurahaalarit.  Viime- tai toissavuonna suunnilleen näinä päivinä olimme lasten kanssa uimarannalla. Haravointia lasten kanssa viitisen minuuttia, sen jälkeen tenavat kyllästyvät ja aikuiset vuorottelevat haravan varressa. Pyöräilyä, potkulautailua, ”En osaa keitata (skeitata)” -valitusta potkulautailijan taholta sekä haravoitujen lehtien heittelyä. Aina jaksaa yllättyä iloisesti, jos joku homma edistyy lasten kanssa touhuamisen ohessa edes muutaman jätesäkillisen, pyykkikoneellisen tai laattarivistön verran.

16 Lapset haluavat ”ulkoruokaa”. Muut jäävät kivetyksellä istuen napostelemaan riisikakkuja, sipsejä, keksejä ja vettä.  Minä lähden hakemaan eliksiiriä janoiselle moottorisahalle sekä muutamia juttuja kylppäriremonttia varten. Rakennustarvikeliike alkaa olla päivittäinen päämäärä. Puntaroin autoa startatessa kaipaanko hiljaisuutta vai seuraa. Pirautan hyvälle ystävälle. Ostosretkeltä löydän raksajuttujen lisäksi saippuakupla-ainetta, proteiinipatukoita (uusi-vanha syntini) ja alemunia.

Piha kuin lastentarhan, sirkuksen ja pikaruokalan risteytys.

17 Takaisin kotona. Pihamme näyttää hieman, öh, erilaiselta kuin naapureiden. Kuin lastentarhan, liikennepuiston, sirkuksen ja pikaruokalan risteytys. Siirtelen haravat, pyörät ja potkulaudat varastoon, viskon lelut hieman siistimmäksi rykelmäksi ja kerään pihamaalta vaatteet ja eväät sisään mennessäni. Lapset haluaisivat taas ulos. Harhautan heidät värittämään. Sitä kestää neljä minuuttia, jonka aikana kaksi ehtii käydä välillä kakalla. Lapset haluavat heijata jalkojeni välissä ja kiipeillä päälläni. Minä en halua sitä. Väsyttää tolkuttomasti. Mitäs nyt?

18 Harkitsen Ryhmähau-sessiota telkkarista, mutta en haluaisi laittaa sitä taas päälle. Joinain päivinä ruutuaikaa ei ole lainkaan, toisinaan rutkastikin. Periaatteena yritän pitää, että mieluummin telkkari huutaa kuin äiti. Onneksi lapset löytävät dinosaurukset ja tulivuoren. Pinnistän voimieni ääriin ja olen tyytyväinen jaksaessani vaihtaa tulivuoreen patterit. Lapset ovat mielissään, kun ääni, valot, tärinä ja savu toimivat. He leikkivät suhteellisen sovussa hetken, vaikka laavapalloista toki kiistellään.

Kohta päästään iltatoimiin. Haaveilen itsekin jo höyhensaarista.

(Jatkuu seuraavassa postauksessa)