Top mokat vanhempana 2/2

Häpeän esirippu syrjään. Jatkan noloimpien ja kriittisimpien mokieni paljastamista neljän vuoden vanhemmuustaipaleelta. Samaistutko? Opitko? Pyöritteletkö silmiäsi?

Asia jota kadun selkeästi enemmän kuin mitään muuta on se, että lapset olisi voinut laittaa päiväkotiin hippusen kahden ja puolen vuoden ikää aiemmin. Onko se sitten moka, en tiedä. Pelkäsin hysteerisesti lasten sairastelua, eli sairaiden lasten kanssa kotona ilman ulkopuolista apua olemista, mutta tämä pelko osoittautui turhaksi. Päiväkodin aloitus sujui hienosti ja helpotti kaikin puolin elämäämme. Olisi mielellään saanut tapahtua vaikka reilun puoli vuotta aiemmin.

Lapset kuulevat kaiken. Kaiken!!!

Kuvitelma, että lapset eivät kuuntele tai ymmärrä. Ensimmäinen esimerkki: Päiväkotikaverin vanhempi kertoi, että heidän lapseltaan oli jäänyt oppimatta eräs ikävaiheelle aika tyypillinen taito ja että heidän tulisi lapsen kanssa tätä harjoitella. Tästä tuli puhe puolisoni kanssa niin, että joku lapsista oli (sitten kuitenkin) kuuloetäisyydellä. Hetken kuluttua: ”Äiti, eikö X osaa Y:tä?” Nyt sitten kuumottelen ja toivon lapsen unohtavan asian (ei tule tapahtumaan) ennen kuin hän lipsauttaa siitä päiväkodissa ja pahoittaa kaveriparan mielen minun möläyttelyni vuoksi.

Toinen esimerkki: naapurissa asuu hyvin jäyhän oloinen henkilö kahden kohtaamistilanteissa äkäisen koiransa kanssa. Mutisin mukaa salaa joskus ulkoillessamme paikalla olleelle toiselle aikuiselle, että tuolta tulee vihainen naapuri vihaisten koiriensa kanssa. Seuraavan kerran kolmikon ohittaessa meidät neiti A kajautti kirkkaalla lapsenäänellään: ”Äiti, onko tuo se vihainen naapuri?” Lapset kuulevat kaiken. Kaiken!!!

Kolmas esimerkki: kolmosilla oli riitaa. Jossain kohtaa rauhanneuvotteluita muistutin lapsia siitä, miten onnekkaita nämä ovat sisaruksia omatessaan. Jatkoin, että esimerkiksi kaverilla Z ei ole yhtään sisarusta. Lasten ilme muuttui sen verran jännästi, että nyt odottelen myös milloin he menevät surkuttelemaan kaverille tämän traagista kotitilannetta.

Yskänlääkettä alle 2-vuotiaalle. Niin, lapsillehan ei saa antaa yskänlääkettä. Ulkomailla ollessamme herra C kärsi todella rankasta ja pitkittyneestä yskästä. Lääkäri kirjoitti hänelle yskänlääkereseptin, jota lapselle sitten ohjeen mukaisesti annoimme. Hetken kuluttua herra C meni veteläksi. Säikähdimme. Ambulanssi tilattiin, ja poika lähti varalta käymään sairaalassa. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Aina ei kannata uskoa lääkäreitä.

Pelkäsittekö hormoninhuuruisia raivareita?

Ulkomaille lähteminen kahdesti alle 2-vuotiaiden kolmosten kanssa. Ei mitään itsesuojeluvaistoa.

Lastemme aivot ja muut ovat varmaan täynnä mikromuovia. Tai niinhän kaikkien meidän, mutta vielä tavallistakin enemmän. Kolmosten kotiutuessa infektioille erityisen alttiina keskosina piti korvikkeeseen tuleva vesi varalta keittää. Keitin. Sitten kaadoin tulikuuman veden muovipulloon. Ja ohjeistin kaikkia muitakin tekemään näin. Miksei kukaan pysäyttänyt minua? Pelkäsittekö hormoninhuuruisia raivareita?  Nyt sitten mieleen pälkähtää säännöllisesti kauhukuvia liuottuneista muovipulloista ja täten muovitäytteisistä vauvoista ja nykyisistä lapsista.