Läheiseni puhelimeen kilahti viesti juuri ennen hiihtolenkille lähtöä. En lue sitä vielä, hän ajatteli. Hän arveli lähettäjän perusteella kyseessä olevan negatiivinen palaute. Hiihtolenkin alku oli kuin tervassa olisi tarponut. Kesken lenkin hän lukaisi viestin ja huomasi yllätyksekseen, että siinä hehkutettiinkin hänen työtään. Loppulenkillä oli liitokeli.

Sain tekemisistäni eräässä yhteydessä palautetta todella myöhässä ja todella kyseenalaisin tavoin. Tuntui, kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. Nöyryytyksen ja häpeän tunne korvensi, kun mietin miten kauan olin ollut tilanteissa ihan muina naisina kuvitellen kaiken olevan kunnossa, kun samaan aikaan toimintatapojani kritisoitiin selän takana. Olisin mieluusti kuullut asioista ajantasaisesti, keskustellut ja ottanut opikseni. Ei ole minulle ongelma olla väärässä — nöyryytetyksi tuleminen yhteisön edessä on sen edestäkin.

Äiti tuliiii! Ilahtunut kiljaisu leveän hymy kera, tai parhaassa tapauksessa kolme niitä, antaa välittömän palautteen. Olinkin jo kaksi minuuttia laittamassa pyykkejä toisessa huoneessa.

Näppäinsormet vetreytyivät hetkessä.

Kuka näitä juttuja edes lukee? Mikä mieli on kirjoittaa? Taidat toistella samoja asioita kerta toisensa perään, pimeämpi puoleni parjaa. Väsyneenä ja välillä masennukseen upotessani mieli maalaa tämänkin projektin välillä mustaksi. Sain sattumalta eri väyliä pitkin samana päivänä kiittelevää palautetta blogistani. Mieli kirkastui. Näppäinsormet vetreytyivät hetkessä.

Eräs tuttava kritisoi varsin rumasanaisesti lastemme vaatteita. Myönnän, otin ensin nokkiini. Paasasin hänen epäkohteliaisuudestaan, mistä kyllä sietikin paasata. Käänsin kuitenkin sitten katseeni niihin vaatteisiin. Ovat olleet kovalla käytöllä, värit ovat haalistuneet ja nyppyä ja kestotahraakin löytyy. Oma silmäni oli arjen härdellin keskellä tottunut niihin, mutta tuumasin sitten itsekin näiden ryysyjen nähneen parhaat päivänsä. Vähän kikkailua ja klikkailua puhelimella, ja eilen saimme pilkkahintaan kolme laatikollista lähes uudenveroisia käytettyjä vaatteita toisesta monikkoperheestä. Mukana oli vieläpä parit mätsäävät mekot ja housut tytöille. Lapset näyttävät supersöpöiltä uusissa vanhoissa vaatteissaan, ja keltainenkin on taas keltainen.

Olet viime aikoina vaikuttanut voivan paremmin. Nämä puolison sanat olivat kultaakin kalliimmat. Tuonkin jälkeen olen taas ehtinyt romahtamaan, mutta sanojen sisältämä toivo on korvaamaton. Se tarkoittaa, että toipumiseni tipuaskelin ei ole omaa harhakuvitelmaa — joku muukin näkee sen! Tämä tolpilleen pääsy on vähän niin kuin kesän tulo usein meinaa olla. Ehdit jo pakata toppavaatteet pois, kun takatalvi romahduttaa mittarin lukemat parikymmentä astetta miinukselle. Kuitenkin jo seuraavana iltapäivänä saatetaan nauttia auringosta ja olla plussan puolella.

Kiitoksella elävä kissa

Tarinoiden pointti? Anna palautetta.

Anna positiivista palautetta aina ja pienimmänkin tilaisuuden tullessa. Mene vähän epämukavuusalueellesi jos se vaatii sen. Kerro vaikka kaikkien kuullen kaupan kassatyöntekijälle hänen aurinkoisen palveluasenteensa välittyvän. (Harrastin nimenomaan tätä joskus vähemmän putkiaivoisena, tuli todella hyvä mieli itsellekin!) Se voi kannatella häntä haasteiden keskellä viikkotolkulla tai antaa aimo annoksen ylimääräistä iloa jo hyvään arkeen.

Milloin olet viimeksi antanut työkaverille tai perheenjäsenelle myönteistä palautetta? Kerro tutuille ja tuntemattomille kauniita, heistä mieleen tulevia asioita. Ihan rohkeasti vaan, tajunnanvirtana. Sitä mukaa kun mieleen tulee. Ei tarvitse olla iso juttu eikä ole tarpeen suunnitella päivätolkulla. Tämäkin on opittavissa oleva taito. Tuntui kivalta, kun olit siivonnut keittiön. Tuo pusero pukee sinua kauniisti. Raportissasi oli erityisen hieno aloitus!  Ei kissa kiitoksella elä, sanotaan. Ja kattia kanssa! Saattaa elää ja vaikka kuinka pitkään. Surkeiden suomalaisten sananlaskujen kritiikki ansaitsisi oman blogikirjoituksensa.

Anna myös tarpeen tullen perusteltua kritiikkiä. Kun muotoilet asiasi ystävällisesti, asiallisesti ja oikeassa paikassa ja hetkessä, viisas vastaanottaja kiittää mahdollisuudestaan oppia — ja ostaa kauniimpia lastenvaatteita.